TOINEN SAFARIPÄIVÄ: NGORONGORO

Lauantaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Ngorongoron luonnonsuojelualuetta. Maisemat muuttuivat paljon kolkommiksi ja kuivemmiksi edellisen päivän vehreään Lake Manyaraan verrattuna. Matkan varrella oli lukuisia hökkeleitä ja savimajoja, joissa vuohia ja lehmiä paimentavat maasait asuvat.

Keskeneräinen hökkeli keskellä ei-mitään

Hökkeleitä asukkaineen

Matkalla kohti Ngorongoroa

Ngorongoron luonnonsuojelualue on ollut aikoinaan osa Serengetin kansallispuistoa, mutta se erotettiin vuonna 1959 omaksi alueekseen. Ngorongoron alue on erityinen, sillä maasailla on lupa asua luonnonsuojelualueella ja kaitsea siellä karjaansa, koska he eivät häiritse villieläimien elämää millään lailla. (Tähän väliin terveiset appiukolle koti-Suomeen! Appiukko on sitä mieltä, että oikea kirjoitusasu on "masai". Olen  kuitenkin tutkinut, että myös "maasai" on oikein ja pidän henkilökohtaisesti jälkimmäisestä kirjoitusasusta!)

Ngorongoron yhteydessä puhutaan Ngorongoron kraatterista. Jos oikein ymmärsin, niin kyseessä ei kuitenkaan ole kraatteri, vaan myöhempien tutkimusten mukaan muodostuman todettiin olevan kaldera. Koska ihmiset ovat pitkään puhuneet Ngorongoron kraatterista, niin nimi on jäänyt voimaan.

Ngorongorossa on aikoinaan ollut yli 5 km korkea tulivuori, joka on romahtanut kasaan muodostaen valtavan muodostuman eli kalderan. Käytän kuitenkin jatkossa paikallisten tapaan termiä kraatteri (kraatteri on tulivuoren purkauskanavan aukenemiskohta ja kalderi on räjähdyspurjauksessa syntynyt vuoressa oleva kraatteri tai jotain sinne päin).

Ngorongoroon ajettaessa aluksi noustaan n. 2,5 km korkeuteen merenpinnasta. Kraatterin huipulla on upeat maisemat ja Ngorongoroon ja Serengetiin kulkevat turistit pysähtyvätkin ihastelemaan miljöötä viileässä vuoristoilmassa. Säävaihtelut ovat valtavia ja ehdimmekin olla vain hetken kraatterin huipulla, kun pilvet peittivät maiseman. Onneksi pääsimme ihastelemaan maisemia paluumatkalla uudelleen.

Portti Ngorongoron luonnonsuojelualueella. Myös
Serengetin matkaajat kulkevat tämän portin kautta.

Kraatteri-selfie

Kuvat eivät anna oikeutta komeille maisemille

Matkalla kraatterin pohjalle

Näimme lukuisia maasaiden asumuksia matkan varrella

Sininen taivas kruunaa komeat maisemat

Kraatterin pohjalle laskeutuessa saimme ihastella maisemia ja näimme lukuisia maasaita paimentamassa karjaa. Näimme myös lukuisia maasaipoikia, joilla oli valkoinen koko kasvot peittävä maalaus. Olisin halunnut ottaa pojista kuvan, mutta oppaamme mukaan se ei ollut soveliasta. Kasvomaalaus kertoo, että pojille on tehty ympärileikkaus ja heidän pitää kulkea kasvot maalattuina 1,5 kuukautta ympärileikkauksen jälkeen.

Kraatterin pohjalla kohtasimme hyvin pian valtavan määrän seeproja, gnuita ja flamingoja. Kun on nähnyt villieläimiä vain eläintarhoissa, niin oli aivan uskomatonta nähdä yhtäkkiä laumoittain eläimiä. Osa eläimistä oli aivan tiemme vierellä, osa ylitti tien automme edestä. Osa eläimistä oli puolestaan sen verran etäämmällä, että oli parempi turvautua kiikareihin.

Maasait vuohiensa kera kraatterin pohjalla

Tuulentuivertama hiuskuontalo ja eläinten bongausta

Hyeena oli päiväunilla flamingojen keskellä

Seepraa kutsutaan swahiliksi punda miliaksi eli
raidalliseksi aasiksi.

Seeprat seisovat usein toistensa vierellä, mutta turvat eri
suuntiin. Näin zeeprat vahtivat, etteivät leijonat pääse
yllättämään ja samalla he huitovat hännillä kärpäsiä
pois toistensa turvilta.

Osa gnu-laumasta

Seeprat ja puhveli

Virtahevot chillailivat vedessä

Lähikuva haukkaavista hipoista

Hyeena hiippaili seeprojen kulmilla

Pahkasika ja ihanat pienet poikaset

Osa eläimistä maastoitui luontoon niin hyvin, että niitä oli vaikea erottaa maastosta. Yleensä kuitenkin yhteen sumaan parkkeeranneet safarijeepit kielivät jo kaukaa, että näkisimme pian jotain erityistä. Esimerkiksi ruokailunsa päättänyttä urosleijonaa oli pysähtynyt valokuvaamaan ja ihmettelemään lähemmäs 10 autolastillista ihmisiä. Turistirysät veivät hieman tunnelmaa uskomattomasta safarimatkasta.

Simba eli leijona

Virtahevot poseeraa

Leijona chillailemassa nurmella

Valtava strutsi

Sakaalit haistelivat, että joko urosleijona on lopettanut
ruokailun, jotta he voisivat mennä osingoille.

Urosleijona läähätti raskaasti aterian päätteeksi

Puhvelista oli vielä paljon syötävää jäljellä

Turistit kuvaamassa urosleijonaa

Urosleijonasta turvallisen matkan päässä chillaili
hyeenalauma, jotka odottivat myös omaa osuuttaan
puhvelin raadosta.

Pysähdyimme järven rannalle lounastamaan ja saimme poistua autosta, vaikka virtahevot uiskentelivatkin järvellä, eikä alueella ollut aitausta tai vartiointia. Oppaamme mukaan virtahevot tappavat useita ihmisiä vuosittain, mutta onneksi nämä yksilöt pysyttelivät vedessä.

Lounaspaikkamme lähellä oli elefanttien hautausmaa. Kun elefantit ovat vanhoja ja heidän hampaansa alkavat olla hauraat, he siirtyvät laitumelle, jossa on pehmeää ruohoa syötäväksi ja myöhemmin elefantit menehtyvät alueelle.

Lounastauko hippojen ympärillä

Kaunis taukopaikka

Elefanttien haustausmaa

Elefantin kallo hautausmaan läheisyydessä

Meillä oli paljon onnea matkassa Ngorongorossa, sillä satuimme näkemään todella harvinaisen eläimen eli sarvikuonon. Ngorongorossa asuu vain 15 sarvikuonoa (oppaamme mukaan) ja Serengetissäkään sarvikuonoja ei ole kuin 20. Sarvikuono oli todella kaukana, mutta kiikareilla kuitenkin erotti, että sarvikuonosta on kyse.

Paluumatkalla huomasimme elefantin tallustelevan eräällä lounaspaikalla. Elefantti haistoi paikalla olevien maasaimiesten appelsiinien tuoksun ja olisi myös halunnut osingoille. Oli jännittävää seurata, kun elefantti kulki ihan automme vierestä!

Oikealla kuvassa sarvikuono

Appelsiinejä etsivä elefantti

Paluumatkalla pysähdyimme vielä valokuvaamaan kraatteria. Tuntui oudolta, että olimme hetkeä aikaisemmin vielä kraatterin pohjalla ja näimme kaikki ihastuttavat eläimet heidän omilla asuinsijoillaan. Tämän päivän jälkeen en tule enää ikinä näkemään yhtä paljon eläimiä yhden päivän aikana. En edes eläintarhoissa. Enkä tiedä, miltä tämän jälkeen edes tuntuu nähdä eläimiä eläintarhoissa. Eläimet kuuluvat luontoon, eivätkä kaltereiden taakse ahtaisiin häkkeihin.

Ngorongoron kraatteri

Tuhansien villieläimien koti

Yksi maailman parhaimmista päivistä alkaa olla takana!
Vielä viimeiset poseeraukset kraatterin huipulla.

Kuskimme ja oppaamme Emmanuel