VIERAILU MAASAI-KYLÄÄN

"Älä ylistä huomista, sillä se ylistää itse itseään."
Maasaiden sananlasku

Pääsin heti reissuni alkumetreillä tutustumaan Afrikan yhteen tunnetuimpaan etniseen heimoon eli maasaihin. Lähdin muiden työharjoittelijoiden kanssa Tanzania Volunteersin järjestämälle retkelle maasai-kylään. Menomatkalla pysähdyimme paikallisilla markkinoilla missä myytiin lähinnä elintarvikkeita, mutta myös jonkin verran vaatteita ja käyttötavaroita.

Maasai-kylässä meitä odotti tervetuloseremonia, jossa naiset lauloivat ja tanssivat meille ja kättelivät meitä kaikkia. Tatuointini herättivät kiinnostusta ja pian kaikki naiset ja lapset olivat koskettelemassa käsivarsiani. Sitten yksi naisista huomasi, että minulla on samanlaiset venytetyt korvareiäit kuin heilläkin ja hän laittoi omat korvakorunsa korviini. Olin aika hämmentynyt, kun jouduin paikallisten huomionkohteeksi!

Naiset ja lapset toivottivat meidät tervetulleiksi laulaen ja tanssien

Oli hämmentävää joutua huomion keskipisteeksi ja
saada maasainaisen korvakorut omiin korviin!

Maasait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa ja he elävät Etelä-Kenian ja Pohjois-Tansanian kuivilla alueilla. Heillä on oma kielensä, joita muut tansanialaiset eivät ymmärrä, mutta yksi maasaimiehistä toimi oppaanamme ja hän keskusteli meidän oppaan kanssa keskenään swahilia. Maasait pukeutuvat punaisiin vaatteisiin ja he ajelevat päänsä kaljuksi. Lukemani mukaan lapsilla ja synnyttämättömillä naisilla voi olla pitkät hiukset, mutta emme nähneet kylässä ainoataan ihmistä, jolla ei olisi ollut kaljuksi ajeltu pää. Monet miehet käyttivät tyylikkäitä autonrenkaista tehtyjä sandaaleja.

Paikallinen oppaamme

Lapset olivat kuin takiaisia. Pienet likaiset kädet kilpailivat
siitä, kuka saa pitää valkonaamoja kädestä kiinni.

Piikkipensas, josta tehdään monenlaisia lääkkeitä.

Myrkyllisiä kaktuksia kasvoi kuivalla alueella todella paljon.

Tutustuimme retkellä ensin paikallisiin kasveihin ja savimajoihin, mutta alkukierros meinasi mennä ohi, kun huomio kiinnittyi muualle. Pienet likaiset kädet kurkottivat jokaisesta suunnasta ja kaikki lapset halusivat tarttua valkoiseen käteen ja saada uusia ystäviä. Onneksi lapset kyllästyivät jossain vaiheessa ja jättivät meidät rauhaan, jotta saimme keskittyä olennaiseen. Savimajakierroksella meille kerrottiin joistakin rituaaleista, kuten ympärileikkauksesta. Ympärileikkaukset ovat julkisia tilaisuuksia, joissa otetaan miehistä mittaa. Tosimieshän ei pienestä hätkähdä, eivätkä silmätkään saisi räpsähtää ympärileikkauksen aikana. Nykyään naisten ympärileikkauksesta on luovuttu, mutta aikoinaan siinäkin otettiin perinteisesti nuorista naisista mittaa. Ennen ympärileikkausta ei päässyt (tai joutunut) naimisiin.

Iiihana pieni kolmen päivän ikäinen vuohi!

Takiaiset eli paikalliset lapset ihka-aidon savimajan edustalla

Valmiina savimajavierailuun

Savimaja sisältä - tämä kotoisa maja kuului jollekin
naiselle. Miehet ja naiset eivät nuku yhdessä.

Savimajavierailujen jälkeen meidät puettiin maasaiden tapaan ja osallistuimme maasaiden "hyppytanssiseremoniaan". Perinteisesti soturit laulavat ja hyppivät ilmaan osoittaakseen voimaa ja notkeuttaan ja välillä naiset vastasivat laulaen ja tanssien.

Ensimmäisen vaatekappaleen pukeminen

Selfie maasainaisen kanssa

Tanssissa naiset ja miehet olivat vastakkain

Miesten puoli

Yhteiskuva

Kävimme tutustumassa kylän kätilöön, joka on pitkään hoitanut kylän synnytykset. Hän tarjoaa naisille kipua lievittäviä rohtojuomia ja nykyisin hän käyttää steriloituja muovihanskoja, sillä terveyssäännökset ovat saavuttaneet myös maasait. Jos synnytyksissä tapahtuu ongelmia, niin synnyttäjä viedään sairaalaan synnyttämään.

Kysyin maasailta heidän uskonnostaan ja he sanoivat olevansa kristittyjä. Myös aikaisemmin he uskoivat yhteen jumalaan. Heidän jumalansa oli sekä hyvä että paha, sekä mies että nainen.  Heidän uskonsa mukaan jumala oli antanut kaiken karjan heille ja he uskoivat muiden nautoja kasvattavien ihmisten varastaneen karjaa heiltä. Tämä johti vuosisatojen ajan verisiin yhteydenottoihin muiden heimojen kanssa, kun maasait suojelivat jumalalta saamaansa omaisuuttaan.

Kylän kätilö

Maasaiden mailla oli todella kuivaa

Aurinkoa ei päässyt pakoon varjoon

Yksi kylävierailun kohokohdista oli vuohen teurastus. Vuohi teurastettiin, nyljettiin ja leikattiin palasiin. Vuohesta hyödynnettiin lähes kaikki mahdolliset osat, mutta aivot jätettiin koirille. Jätän kuitenkin yksityiskohdat ja useimmat kuvat blogistani väliin ja totean vain, että olen nähnyt kaiken. Ruokahalu ei ollut kaiken näkemisen jälkeen mitenkään valtava, mutta maiston silti vuohen maksaa ja kylkeä. Olenhan minä toki lihansyöjä ja tiedän, miten ruoka päätyy lautaselleni, mutta on silti eri asia katsoa prosessi läpi alusta loppuun. Tähän voisi vegetaristisiskollani olla jotain sanottavaa!

Vuohi vietiin pensaan päälle tapettavaksi, ettei veri lentäisi
pitkin pientareita

Vuohen viimeiset sekunnit

Kaula poikki ja veren vuodatus

Maasait joivat vuohen veren. Oliskohan tästä
tullut hyviä verilättyjä?

Sitten oli vuorossa nylkeminen ja paloittelu

Näin sitä tulta tehdään

Luomuliha kypsyy nuotiolla

Retki maasai-kylään oli mielettömän hieno kokemus ja suosittelen sitä kaikille Pohjois-Tansaniaan matkustaville - tai no, en ehkä kaikille ihan herkimmille vegetaristeille. Lopussa esitin tulkkien välityksellä maasaille paljon kysymyksiä esimerkiksi heidän polttomerkeistä poskissa, jota he tekivät ennen vanhaan tunnistaakseen toisen maasain kylän ulkopuolella. (Kristinuskon myötä monista perinteistä on luovuttu.) Yksi maasainainen halusi esittää myös minulle kysymyksiä. Kuka on venyttänyt korvalehteni ja miksei muilla ole samanlaisia sekä miten tatuoinnit on tehty. Oli yllättävää ja myös tosi mukavaa, että hekin olivat kiinnostuneita vastapuolesta! Mitä tulee yleisesti tatuointeihin, niin tansaniassa tatuoinnit ovat gansterin merkki, mutta on ihan suvaittavaa, että länsimaalaisilla on tatuointeja - en siis ole leimaantunut gansteriksi!