lauantai 28. helmikuuta 2015

BUDJETTIMATKAILUA

Vuoden ensimmäinen matka on tehty. Suunnittelin reissua siskoni kanssa jo viime syksynä ennen Tansaniaan lähtöäni ja myös reissussa ollessani. Olen haaveillut Marokon kiertomatkasta jo pitkään ja Marokko oli päällimmäisenä suunnitelmissa. Tansaniassa ollessani ikäväni Aasiaa kohtaan kasvoi kasvamistaan ja kun Lentodiilit julkaisi Turkish Airlinesin lentotarjouksen Helsinki-Istanbul-Hong Kong-Istanbul-Helsinki, niin Marokko sai yhä jäädä odottelemaan vuoroaan.

Istanbul on kuulunut minun "must visit once in the lifetime" -listalle eli olen halunnut vierailla kaupungissa edes kerran tässä elämässä. Hong Kongissa olen käynyt kahdesti aikaisemmin. Istanbul-Hong Kong kuulosti siis hyvältä paketilta ja päätimme lähteä reissuun kiinalaisen uuden vuoden aikaan.

Edullisten lentojen jälkeen alkoi edullisten majapaikkojen metsästys. Koska reissunaisella on aina mielessä jo se seuraava ja ehkä jopa sitä seuraavakin reissu, on reissuista selvittävä kohtuulliseen hintaan. Tärkeät kriteerit majapaikan valinnassa ovat sijainti, hinta ja kohtuullinen asiakasarvio muilta reissaajilta.

Istanbulin vanhasta kaupungista Sultanahmetista löytyi kalliiden hotellien seasta edullinen Family Istanbul hotelli, joka mainosti sijaitsevansa viiden minuutin kävelymatkan päässä Sinisestä moskeijasta. Hintaan kuului aamupala ja tämä hieman nuhruisen oloinen majapaikka oli saanut hyvät asiakasarviot. Sinne siis!

Saavuimme Sultanahmetiin illalla, eikä meillä ollut aavistustakaan mistä löytäisimme hotellin. Sinisen moskeijan lähellä oli kaksi katua; hämärä ja valoisa ja päätimme lähteä valoisammalle tielle etsimään majapaikkaamme. Tietenkin valitsimme väärän reitin, mutta ystävälliset turkkilaiset miehet ohjeistivat meidät perille. Itse asiassa jossain vaiheessa jonkun toisen hotellin virkalija kysyi kadulla, että tarvitsemmeko apua ja hän nappasi meidän laukut kainaloonsa ja lähti hurjaa vauhtia kävelemään kohti tuntematonta. Siskoni ajatteli, että mies aikoo varastaa laukkumme ja minä taas mietin, että saas nähdä miten isoa juomarahaa hän on palveluksestaan vailla.

Pääsimme hotellille ja turkkilainen mies yritti avata hotellimme etuovea. Se oli lukossa ja hotelli näytti pilkkopimeältä.  Ehdimme jo hetken miettiä, että mihinhän vielä joudumme, sillä olimme aivan oikean hotellin luona ja se näytti olevan suljettu. Meidät tultiin kuitenkin ohjaamaan jostain sivuovesta sisään, kukaan ei varastanut laukkujamme, eikä ystävällinen avustajamme ollut edes juomarahaa vailla, vaan toivotti meille mukavaa lomaa.

Hotelli oli aika rähjäinen, mutta meillä oli kuitenkin aika tilava huone ja jopa pienen pieni ikkuna. Suihkusta tuli välillä kuumaakin vettä. Aamupala oli vaatimaton, mutta ihan riittävä, ja iltaisin, kun saavuimme hotellille, meille tarjoiltiin iltateetä ilmaiseksi. Enempää emme voisi vaatia hotellilta, jonka sijainti on kivenheiton päässä historiallisista nähtävyyksistä ja hinta on n. 30 €/yö.

Viimeinen yö oli kuitenkin jotain odottamatonta. Meidän huoneessa ei ollut koko yönä, eikä seuraavana aamunakaan sähköjä. Ei valoja, ei lämmitystä. Nukuin takki päällä. Keskellä yötä meille tarjottiin toista huonetta, mutta siinä vaiheessa siskoni oli jo unessa, joten päätimme kärvistellä yön yli. Yritimme pyytää yöstä hyvitystä, mutta turhaan. Sen sijaan viimeisenä päivänä huoneeseemme ilmestyi hiustenkuivaaja ja saimme suklaapatukat. Se ei mielestämme vastannut käsitystämme hyvityksestä.

Ilman sähkötöntä yötä olisimme voineet suositella hotellia seikkailunhaluisille budjettimatkaajille, mutta loppujen lopuksi majapaikasta jäi niin huono fiilis, ettemme suosittele sitä kenellekään.

Family Istanbul hotelli Sultanahmetin vanhassa kaupungissa
Arvatkaa kenen huoneen ikkuna tässä on?
Aivan oikein! Meidän ikkuna!
Osa pistorasioista oli sijoitettu kätevästi hyllyn taakse
Osa pistorasioista roikkui turvallisesti seinästä
Suihkun seinästä roikkui joku ihmeellinen letku.
Suihkusta tuli välillä kuumaa ja välillä kylmää vettä.

Seuraavasta kohteestamme Hong Kongista oli haasteellista kohtuuhintaisen majapaikan löytäminen. Tsim Sha Tsuin kaupunginosaa parempaa aluetta kaupungissa ei ole ja halusimme sinne, missä kaikki tapahtuu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yöpyä Chungking Mansionsin yhdessä lukuisista majapaikoista, Dhillon hotellissa. Hotelli oli vasta avattu ja se oli saanut yllättävän hyviä arvioita. Olen kerran aikaisemmin yöpynyt Chungking Mansionsissa ja tiesin, mitä odottaa.

Koska olimme Hong Kongissa yli viikon, niin päätin varata kahden hengen huoneen sijaan meille perhehuoneen eli neljän hengen huoneen, joka oli vain vähän kahden hengen huonetta kalliimpi. Hong Kongissa hotellihuoneet ovat äärimmäisen pieniä ja vaatimattomampi majoitus Chungking Mansionsissa on kerrassaan ahdasta. Jos ihminen on pidempi kuin 170 cm, niin on mahdotonta pystyä makaamaan sängyssä suorana. Lentolaukku on isoa matkalaukkua parempi reissukaveri, sillä isompi matkalaukku ei mahdu huoneeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että suihku on vessanpöntön päällä ja kylpyhuoneessa mahtuu juuri ja juuri kääntymään.

Kaikesta huolimatta suosittelen Chungking Mansionsin majapaikkoja kaikille budjettimatkaajille, sillä sijainti Hong Kongin vilkkaimman kadun Nathan Roadin varrella on paras mahdollinen. Mukaan kannattaa pakata kuitenkin korvatulpat, sillä seinät ovat ohuet ja toisinaan muut reissaajat voivat olla isoäänisiä. Matkan päätarkoitus ei kuitenkaan ole huikea hotellihuone palveluineen, vaan elämä hotellin ulkopuolella; siellä missä kaikki tapahtuu.

Chungking Mansionsin sisäänkäynti vilkkaan Nathan Roadin varrella
Hissiin joutui välillä jopa jonottamaan. Talossa on useita hissejä,
ja hissipareista toinen menee parillisiin ja toinen parittomiin
kerroksiin.
Family room - neljän hengen huoneemme
Matkatavarat olisi voinut myös sijoittaa ahtaasti sängyn alle,
mutta päätin tällä kertaa nukkua matkatavarat kainalossani
tässä kahden hengen sängyssä.

Chungking Mansions on eräänlainen nähtävyys itsessäänkin. Tiedät olevasi lähellä majapaikkaa, kun lukuisat intialaiset miehet yrittävät myydä sinulle räätälipalveluja, piraatti-Rolexeja ja -laukkuja. Rakennuksen katutasossa on intialaisia ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Rakennuksessa sanotaan myös pyörivän huumeita ja kadulla joku mies tuli kerran kysymään haluanko marihuanaa tai kokaiinia (tämä taisi itse asiassa olla elämäni ensimmäinen kerta, kun joku tulee tarjoamaan minulle huumeita!), mutta emme sen kummemmin törmänneet epämääräisiin asioihin.

Chungking Mansionsista on tehty myös elokuva Chungking Express, rakkaustarina, jota en ole vieläkään katsonut. Tähän asti on riittänyt kokemus vierailusta itse kohteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti