Näin kertoi Aija minulle Dar es Salaamissa ennen seuraavaa matkakohdettani Sansibaria. Lento Dar es Salaamista Sansibarin Stone Towniin kesti puoli tuntia, mutta sen sijaan automatka saaren länsirannalta itärannalle kesti tunnin. Automatka pimeillä kapeilla teillä oli oma seikkailunsa. En pelännyt, että minulle kävisi kuinkaan, mutta jännitin pimeillä teillä kulkevien ja istuvien(!) ihmisten puolesta - mutta paikalliset väistivät sujuvasti pimeydessä kaahaavia autoja ja tien yli juossut rottakin ehti alta pois.
Oli mielenkiintoista saapua Kiwengwaan illan pimeydessä, sillä saatoin kuulla meren kuohunnan, mutta en nähnyt sitä. Ja mikä ihana turkoosi meri ja valkoinen hiekka minua odottikaan!
Majapaikkavalintani oli täydellinen! Majoituin pienessä italialaisomisteisessa Mvuvi Resortissa, jossa oli vain kuusi huoneistoa. Moshissa minulla oli parisenkymmentä kämppistä ja yhtäkkiä olin paikassa, jossa on yhteensä kahdeksan asukasta henkilökunnan lisäksi! Ihanan rauhallista ja kotoisaa!
Mvuvi tarjosi minulle, mitä tarvinkin. Rauhaa chillailla ja lueskella rannan tuntumassa, monipuolisen retkitarjonnan, hierojan ja hyvää ruokaa. Huonehintaani kuului illallinen ja minulle tuli melkoisena yllätyksenä, että joka ilta oli tarjolla neljän ruokalajin illallinen! Eräänä iltana majapaikan isäntä päätti muuttaa illallisohjelmaa ja hän järjesti grilli-illallisen takapihalla kuun alla. Ikävä kyllä oli puolipilvistä, eikä kuu päässyt täysin oikeuksiinsa, mutta oli silti tunnelmallista ruokailla kynttilän valossa kuutamon hämärässä valaistuksessa. Aija oli aivan oikeassa - Sansibarilla miehet haluavat näyttää sinulle kuun!
Tein yhden pahan suunnitteluvirheen Sansibarin loman suhteen. Varasin lomaan vain neljä kokonaista päivää, koska en ole rannalla makoilija. Minulla oli iso kasa kirjoja mukana, ettei aika kävisi pitkäksi, mutta sen sijaan olinkin lähes koko ajan kiireinen ja menossa jonnekin!
Varasin snorklausretken Mnemba atollille. Ensimmäisenä päivänä retki peruuntui aamupäivän kovan sateen takia. Seuraavanakin aamuna sää oli hieman epävakaata, mutta retki toteutui ja sää kirkastui matkan aikana.
Mnemba atollille oli tunnin venematka ja perillä olikin reilusti aikaa snorklaamiseen. Ensin snorklattiin 45 minuuttia ja välillä tultiin veneeseen huilimaan ja syömään välipalaa, jonka jälkeen jatkettiin snorklaamista. Ja tähän väliin pitää ikäväkseni todeta, ettei meillä ole vedenkestävää kameraa ja kuvat kaikista uskomattomista koralliriutan kaloista, käärmeistä ja ravuista ovat vain pääni sisällä tallessa.
 |
| Snorkalusretken järjesti One Ocean, jolla oli monta toimipistettä Sansibarilla. |
 |
| Kiwengwan ranta jää taakse ja sää on epävakaa |
 |
| Majapaikkani Mvuvi Resort |
 |
| Matkan edetessä pilvet alkoivat rakoilla |
 |
| Päämäärässä odottikin kirkas taivas |
 |
| Mnemba atolli ja ihana turkoosi meri |
Pääsin snorklaamaan toisenkin kerran Nakupenda-retkellä. Nakupenda tarkoittaa "rakastan sinua". Retki lähti Stone Townista ensin kohti Prison Islandia eli entistä vankilasaarta. Saarta asuttaa nykyisin valtavat kilpikonnat. Seychellit lahjoittivat 1900-luvun alussa neljä jättiläiskilpikonnaa Changuu saarelle eli vankilasaarelle, jotka ovat lisääntyneet valtavasti. Kilpikonnat voivat elää jopa 250 vuotiaiksi ja konnien kilpiin maalataan joka vuosi niiden ikä. Pitkän iän salaisuutena on kuulemma hidas elämäntyyli.
 |
| Laivan katolla kelpasi katsella maisemia. Changuu eli Prison Island horisontissa. |
 |
| Katsoin kauempaa, että etuoikealla on joku sota-alus... |
 |
| ...mutta alus osottautuikin vehreäski saareksi! |
 |
| Prison Islandin rannalla oli paljon meritähtiä |
 |
| Ensimmäinen pysähdys: jättikilpikonnat |
 |
| Kilpikonnat ovat lähtöisin Seychelliltä |
 |
| Jokaisen kilpikonnan selkään on maalattu heidän ikä. Tämä yksilö oli vasta keski-ikäinen! |
 |
| Kai tämänkin voi merkitä kokemuksien listaan: varvassandaaleilla jättikilpikonnien paskassa liukastelu ja konnien ruokkiminen. ;) |
 |
| Hitaasti, mutta varmasti ylitetään tie |
Kilpikonnien luota suunnattiin entiseen vankilaan, joka toimii nykyisin luksushotellina. Oppaan mukaan orjakaupan kukoistaessa orjakauppias Tippu Tip rakennutti saarelle vankilan. Kukaan ei kysellyt vankilan perään, joten sinne oli hyvä piillottaa ympäri Afrikkaa tuodut orjat. Tansanialaiset ovat pienikokoisia ja orjia tuotiinkin esimerkiksi Kongosta, missä ihmiset ovat kookkaampia ja voimakkaampia.
Tippu Tip sai nimensä siitä, että hän teloitutti lukuisia orjia ja aseiden ääni muistuttaa sanaa "tipu-tip". Orjia ruoskittiin ja kidutettiin. Selvinneet orjat myytiin eteenpäin Stone Townin keskustan orjamarkkinoilla, kun taas heikkojen orjien kohtalona oli kuolema. Ruumiit heitettiin turkoosiin mereen ja Sansibarille tuotiin jopa korppeja Intiasta, jotta korpit söisivät ruumiit.
 |
| Entinen vankila on nykyinen luksushotelli |
 |
| Ennen tähän tolppaan sidottiin orjia ja heitä ruoskittiin. Nykyisin tolpan vieressä - mikä ei näy kuvassa - on pitkä ruokapöytä, missä hotellivieraat voivat istua illallisella. |
 |
| Heikot, myyntikelvottomat orjat heitettiin tästä meren syövereihin |
 |
| Entinen vankila keskellä paratiisiä |
Vankisaaren jälkeen retkikuntamme suuntasi kohti sandbankiä. Tietääkseni sandbankillä ei ole suomenkielistä käännöstä, mutta jos on, niin kertokaa minullekin! Sandbank on hiekasta syntyvä matala muodostuma meren keskellä.
Retkikuntaan kuului Insallah-veneen henkilökunnan ja minun lisäksi neljä ranskalaista pariskuntaa. Vietimme sandbankillä iltapäivän uiden, snorklaten ja nauttien buffetlounaasta. Hiekkapohjaisessa meressä kelpasi kahlata ja uida sekä lähellä oli koralliriutta, missä kävin snorkaalamassa. Tosin Mnemba atollin jälkeen riutta ei tuntunut kovin erikoiselta, mutta olen tyytyväinen itseeni, että olen saanut itsevarmuutta snorklaamiseen. Ensimmäiset snorklaamiskertani eivät olleet kovin onnistuneita, kun olin varma, että vedän snorkkelin kautta vettä keuhkoihin. Nyt minua ei enää haitannut vaikka snorkkeliin menikin välillä vettä - tosin se ei ollut mukavaa, että maski vuoti ja suolainen vesi kirveli silmiä.
Myöhään iltapäivästä sandbank alkoi peittyä veden alle ja meidän oli aika hypätä takaisin veneeseen ja palata takaisin Stone Towniin.
Palaan vielä lopuksi Mvuvi Resorttiin. Asiakkaiden tulisi saada joka paikassa hyvää palvelua, mutta harva paikka onnistuu täydellisesti asiakaspalvelussa. Mvuvi Resort oli paikkana ihana, mutta myös henkilökunta oli omistautunut työlleen. Olin parilla retkellä samassa paikassa majoittuneiden norjalaistyttöjen kanssa, mutta Nakupenda-retkellä olin yksin. Retkioppaassa luki, että retkille pitää olla vähintään kaksi osallistujaa, mutta pääsin silti Nakupenda-retkelle ilman lisämaksuja.
Maksoin laskun viimeisenä aamuna ja sanoin haluavani syödä lounaan ennen lentokentälle lähtöä. Tilasin lounaan etukäteen, jotta voisin maksaa sen kokonaislaskuni yhteydessä, mutta paikan emäntä oli sitä mieltä, että voin syödä ilmaiseksi. Enpä ole ennen saanut ilmaisia lounaita! Lisäksi paikan emäntä ja isäntä hyvästelivät poskisuudelmin, kun lähdin kohti lentokenttää. Suomalaiseen jurouteen tottuneena se oli hieman erikoista!
 |
| Viimeisenä aamuna meri oli vetäytynyt niin kauas, että en jaksanut lähteä kahlaamaan päästäksi uimaan. |
 |
| Viimeist näkymät rantatuolista. Turkoosi meri, valkoinen hiekka ja vale-maasai, joka partioi joka päivä portillamme. (Aidot maasait asuvat vain Pohjois-Tansaniassa ja Etelä-Keniassa.) |
 |
| Kirkas, sininen taivas "aurinkovarjoni" yllä. Voi mennä muutama kuukausi ennenkuin pääsen nauttimaan taas auringosta! |
Väitän, että Sansibar on paras rantalomapaikka, missä olen käynyt. Malediivit jää kakkoseksi hintalaatusuhteessaan, vaikka samasta Intian valtamerestä on sielläkin saanut nauttia.
Sansibarin turkoosista merestä ja jauhon kaltaisesta valkoisesta hiekasta on enää muisto jäljellä. Kotiin oli mukava palata pitkän reissun jälkeen, mutta pimeyteen en ole tottunut vieläkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti