MAUSTERETKI JA STONE TOWN

Onko jouluherkuissasi mausteena neilikkaa, kanelia, kaardemummaa ja inkivääriä? Mausteet saattavat olla peräisin Sansibarilta, joka tunnetaan maustesaarena. Suuntasin Stone Town retken yhteydessä maustekierrokselle. Olen aiemmin ollut Sri Lankassa vastaavalla mausteretkellä ja epäilin, ettei Sansibar tarjoa sen suhteen mitään uutta ja olinkin oikeassa. Kun on kokenut yhden mausteretken, on todennäköisesti kokenut kaiken.

Sansibarin mausteviljelmät sijaitsevät saaren keskiosassa, maaseudulla.

Matkalla saaren keskiosaan

Sansibarin keskiosa on lähinnä maaseutua

Teiden varsilla oli pieniä hökkeleitä

Olin retkellä kahden norjalaisen tytön kanssa, joihin tutustuin samassa majapaikassa. Meillä oli maustekierroksella kaksi opasta. Toinen kertoi taustatietoa kasveista ja mausteista, toinen puolestaan oli kierroksen pelle, joka kiipeili puihin ja värjäsi huuliaan "huulipunahedelmällä" viihdyttääksen meitä ja tienatakseen hyvät tipit. Samainen pelle teki myös meille kukkaseppeleet, kaulakorut, sormukset ja korin, johon pystyimme keräämään tuoksunäytteitä mausteista.

Viljelmät kuuluivat koko kylän asukkaille - tai ainakin näin opas kertoi meille. Kylä oli laajenemassa, mikä tarkoittaa myös sitä, että viljelytila pienenee tai se on siirrettävä muualle.

Maustekierroksella

Toinen opas oli lähinnä pellen roolissa, joka kiipeili puuhun,
ja yritti muutenkin olla hauska. Ei naurattanut.

Arvaatko, mikä tämä jouluinen mauste on?
Sansibar tuottaa runsaasti neilikkaa.

Yhdestä ananaspensaasta kasvaa vain yksi hedelmä

Kylä laajenee ja viljelyalue pienenee

Nämä seppeleet ja korut eivät ihan olleet minuun tyyliini!

Mausteviljelmien jälkeen matka jatkui saaren länsiosaan, Stone Towniin, joka on Sansibarin pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Stone Town on kuuluisa ovistaan, jotka ovat tyyliltään arabialaisia ja intialaisia. Intialaiseen tyyliin oviin laitettiin pitkät piikit suojaamaan ovia elefanttien hyökkäyksiltä, vaikka Sansibarilla ei ole ikinä edes ollut elefantteja!

Stone Town henkii Sansibarin monikulttuurista historiaa ja saaren asukkaat pitävät itseään swahili-ihmisinä, kun taas tansanialaiset ovat afrikkalaisia. Sansibar on kuulunut vasta vuodesta 1964 alkaen Tansaniaan ja heillä on oma kulttuuriperimänsä. Vaikka mantereen puolella tehdäänkin poliittiset päätökset, niin silti Sansibarilla on Tansanian presidentin lisäksi oma presidentti.

Vasco da Gama saapui Sansibarille 1500-luvun alussa, jonka jälkeen Portugali hallitsi saarta 1700-luvun alkuun asti, kunnes Oman ja Iso-Britannia ajoivat portugalilaiset pois. Alkoi sulttaanien aikakausi ja Omanin sulttaani siirsi pääkaupunkinsa Sansibarille 1800-luvulla. Sulttaanien myötä Sansibarista tuli myös orjakaupan keskus.

Eurooppalaisten vallatessa Afrikkaa Saksa valtasi Tansanian mannerosan ja Iso-Britannia otti haltuunsa Sansibarin vuonna 1890. Saksan hävitessä ensimmäisen maailmansodan valta Tansanian mannerosassa siirtyi Iso-Britannialle, kunnes Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Sansibarin sulttaani syöstiin vallasta vuonna 1963 ja seuraavana vuonna Sansibar liitettin osaksi Tansanian liittovaltiota. Arabialaisuus ja muslimit korostuivat Stone Townin katukuvassa, mutta samalla Stone Town oli rähjäinen ja kulunut pala kehitysmaata.

Olin Stone Townissa vain muutaman tunnin juosten oppaan perässä, joten minulla ei ehtinyt jäädä kaupunginosasta mitenkään erityinen kuva. Jos matkustaisin Sansibarille joskus toisenkin kerran, niin majoittuisin Stone Towniin muutamaksi päiväksi ja kuljeskelisin kaduilla pysähtyen välillä kahviloihin fiilistelemään meininkiä. Nyt päällimmäisenä jäi vain mieleen kiire ja huoli, että kadotanko oppaan, jos pysähdyn ottamaan kuvia.

(Annoin Eddie-oppaasta palautetta jälkeenpäin ja sain mahdollisuuden tutustua Stone Towniin toisenkin kerran toisen retken yhteydessä. Olin kuitenkin pitkän retkipäivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut toisen oppaan kanssa kiertää kuin yhden museon, mutta hän avasi Sansibarin historiaa enemmän kuin ensimmäinen opas.)

Stone Townin kaduilla oli paljon kaupustelijoita ja ostajia

Stone Townia

Kauppahallin edustaa

Kauppahallin etupihaa

Kauppahallissa myytiin monen väristä pastaa...

...ja myös monen mallista

Riisiäkin oli tarjolla moneen makuun

Vihannestiski

"Jackfruit"

Kauppahallin sisällä oli kalatori

Tarjonta oli vähissä myöhään iltapäivästä

Minusta ei olisi tähän hommaan!

Kalatorilla kärpäset surrasivat ja haju on kammottava

Myyjät ottavat rennosti

Kalmareita ja mustekaloja

Kissaemo majaili tyytyväisenä kalatorilla

Maustekujat

Kauppahallin säpinää

Kuivattuja merenherkkuja

Meininkiä katolla osa 1

Meininkiä katolla osa 2

Rähjäinen Stone Town

Sivukuja

Stone Town on ensivaikutelmalta kulunut ja epäsiisti

Katukirppis ja leffatarjonta

Katukirppis kasetteineen ja kaukosäätimineen

Pieni Stone Townin asukas

Stone Townin ainoa liikennevaloristeys

Entisellä orjamarkkinapaikalla on nykyisin kirkko

Kirkon kellarissa olisi ollut orjien muistoksi muistomerkki,
mutta sisäänpääsy oli sen verran tyyris, että muistomerkki jäi näkemättä

Swahilit chillailee kadulla

Hedelmiä voi myydä vaikka rakennusten portailla

"Soita ilmaisia ulkomaanpuheluja"

Tappajahaikulma

Katukuvaa

Pysähdyimme Stone Town kierroksen aikana minuutiksi Farrokh Bulsaran eli Freddie Mercuryn synnyinkodin edustalle. Mercury syntyi Sansibarilla vuonna 1946, mistä perhe muutti myöhemmin Intiaan. En ole ikinä ollut Queen-fani, mutta innostuin Mercuryn Sansibar-kytköksestä sen verran, että aloin matkalla lukea Freddie Mercury elämänkertaa. Sinänsä mielenkiintoista, että homovastaisessa valtiossa nostetaan maailman yhden tunnetuimman homoseksuaalin synnyinkoti esille!

Hämärän laskeutuessa Stone Townin ylle paikalliset olivat uimassa samalla rannalla, mistä turisteja kuljettavat veneet liikennöivät lähisaarille. Turistit olivat puolestaan siirtyneet nauttimaan katukeittiön antimia. Minun oli puolestani jätettävä hyvästit Stone Townille ja lähdettävä takaisin Kiwengwaan.