Brysselissä on vaikea olla törmäämättä sarjakuviin. Niitä näkee seinämaalauksissa, on kauppoja ja museoita. Vierailin ensin Moof eli museum of original figurines -museossa, jonka edustalla oli smurffipatsas. En tiedä liittyikö patsas enemmän museoon vai samassa rakennuksessa olevaan Smurffit -kauppaan, mutta joka tapauksessa museo oli helppo löytää patsaan avulla.
Olen lapsena katsonut Smurffeja, Asterixia ja Lucky Lukea, mutta olen aina luullut niiden tulevan Ranskasta. Eipä sillä, että olisin asiallani koskaan päätä vaivannut, mutta jotenkin olen vain automaattisesti ajatellut, että jos hahmot puhuvat ranskaa, niin silloinhan ne tulevat Ranskasta. Olin yllättynyt, että hahmot tulevatkin Belgiasta!
Museossa oli nimensä mukaisesti figuureja ja lisäksi siellä oli pieni elokuvateatteri, jossa pyöri parasta aikaa Asterix, josta en ymmärtänyt ranskan kielen takia mitään. Minulle tuttujen hahmojen lisäksi museossa oli todella paljon muitakin hahmoja eli tunnen belgialaisista sarjakuvista vain pienen osan.
Figuurimuseosta suuntasin sarjakuvamuseoon Comics Art Museumiin. Museossa kerrottiin sarjakuvien historiasta, niiden tekemisestä ja eri genreistä.
Tässä yksi museon esimerkeistä, miten sarjakuva syntyy vaihe vaiheelta ennen kuin se on lopullisessa julkaisussa:
Jostain syystä museoon oli myös päätynyt japanilaisen Ghibli Studion Porco Rosso!
Sarjakuvista on vaikea keksiä aasinsiltaa ranskanperunoihin, mutta sanotaanko, että myös ranskanperunoiden suhteen sivistyksessäni on ollut aukkoja. Nimensä mukaanhan ranskiksien voisi kuvitella tulevan Ranskasta, mutta ainakin joidenkin selitysten mukaan perunat tulevatkin Belgiasta! Belgiassa ei voi olla törmäämättä Belgian Frites -kojuihin. Ranskiksia myydään joka paikassa ja ne tarjoillaan majoneesin kera. Potut paistetaan kahteen kertaan öljyssä, jotta niistä tulee erittäin rapeita.
Mutta sitten siihen nimeen. Jotkut tarinat kertovat amerikkalaisten sotilaiden syöneen ensimmäisen maailmansodan aikana öljyssä paistettuja perunoita Belgiassa, mutta he luulivat olevansa ranskan kielen takia Ranskassa ja he alkoivat kutsua perunoita ranskanperunoiksi. Belgialainen nettisivusto kuitenkin väittää tarinan olevan täyttä skeidaa ja heidän mukaan nimi tulee siitä, että englannin kielinen sana "french" tarkoittaa tai ainakin joskus tarkoitti, että jokin leikataan pituussuuntaisesti palasiksi.
Oli miten oli, niin söin reissullani jopa kolmesti annoksen paistettuja perunoita. Ne olivat sopiva välipala, kun on pieni nälkä ja ne olivat helposti saatavilla. Viimeisenä reissupäivänäni satuin vielä vahingossa maan tai liekö jopa maailman kuuluisimpaan perunakioskiin Maison Antoineen, joten pakkohan minun oli 65 vuotta belgialaisia ja turisteja palvelleen kioskin antimia testata (kuva ei liity tapaukseen). Joidenkin mukaan kyseisen putiikin perunat ovat maailman parhaita, mutta itsellä tuli kyllä ranskanperunakiintiö vähäksi aikaa täyteen!
Summa summarum: matkailu avartaa ja olen oppinut uutta niin sarjakuvista kuin ranskanperunoistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti