Menimme ensin osavaltion rajan ylittävälle sillalle, josta oli komeat näkymät padolle. Korkeanpaikankammoisena en kuitenkaan kauan viihtynyt sillalla, joka tärisi ohikiitävien rekkojen tahdissa. Patoa oli paljon turvallisempaa tutkia hieman matalammalta tasolta.
Hooverin padolta ajoimme näköalapaikalle, josta oli komeat näkymät Mead -järvelle. Näköalapaikan vierellä oli touhukkaita maaoravia, jotka onnistuivat kuivasta maasta löytämään jotain aarteita.
Seuraavaksi suuntasimme Las Vegasiin kahdeksi yöksi ja kaupungissa viettämämme reilu vuorokausi oli varsin riittävä aika teennäisessä kohteessa. Vegasin pääkadun varsi The Strip oli täynnä toinen toistaan suurempia hotellikasinoita ja kadun varrella saattoi tehdä pikamatkan mm. Luxoriin, New Yorkiin, Pariisiin ja Venetsiaan.
The Stripillä käppäillessä tuli mieleen, että kuka kummajainen on keksinyt alkaa rakentamaan kasinoja helteisen erämaan keskelle. Onneksi internetissä oli tähänkin vastaus. Mafian rahoilla Bugsy Siegel rakensi kaupunkia ja teki siitä kuuluisan 1940-luvulla. Mafia kuitenkin murhasi Siegelin myöhemmin ja mafia hallinnoi ja kasvatti Las Vegasia 50- ja 60-luvuilla, kunnes 70-luvulla FBI astui kuvioihin ja mafian ote löyhentyi. FBI tiedotti kuitenkin vielä 90-luvullakin mafian hallitsevan osittain Las Vegasia.
Vegasissa tuntui olevan paljon samanlaisia turisteja kuin mekin eli niitä, jotka ihmettelivät kaupungin menoa ja meininkiä sulautumatta joukkoon. Vegasissa liikkuu varmasti monenlaista kulkijaa. Itselläni jäi mieleen nuori mies, jota katselin ravintolan terassilta, kun olimme syömässä. Siististi pukeutunut mies kaivoi roskista. Hän kaivoi esiin kannellisia kertakäyttömukeja ja jos jäät olivat sulaneet mukeihin, niin hän joi veden. Mikä lie ollut hänen kurjan kohtalonsa takana, mutta en ole ennen nähnyt niin "normaalia" ihmistä kaivavan roskiksesta itselle juotavaa.
Las Vegasissa oli kuuma, mutta The Stripin varrelta on kätevä sujahtaa kasinoille sisään ja kulkea Stripin suuntaisesti kasinosta toiseen. Kasinoilla riittää pelaajia todennäköisesti kellon ympäri. Ensimmäisenä iltana Markus sijoitti uhkapeliini dollarin ja voitin huikeat 6,80 $ pelistä. Seuraavana päivänä onni ei ollut myöten, sillä voitin vain surkeat 0,35 $ ja oli pakko todeta, ettei minusta tule miljönääriä Vegasissa. Pelionni ei ikävä kyllä suosinut muitakaan.
Minulla oli yksi ennakko-odotus Vegasissa vierailua kohtaan. Halusin vierailla Mötley Crüen laulajan Vince Neilin ravintolassa. Tatuado sijaitsi Circus Circus -hotellikasinon yhteydessä ja menimme sinne aamupalalle. Harmikseni kaupungissa asuva Vince ei sattunut aamiaiselle yhtä aikaa. Aamupala maksoi 20 $ eli kauhean paljon, mutta aamupala oli hintansa arvoinen, kun pääsin vierailemaan ravintolassa. Ravintolassa oli tietenkinkin paljon Mötley Crüeen liittyvää sisustusta ja mm. Vince Neilin entisiä esiintymisasuja.
Vegasissa on monenlaista viihdetarjontaa, johon perehdyin ennakkoon ennen matkaamme. Tunnettujen musikaalien ja muiden esitysten hinnat olivat huipussaan, mutta satuin löytämään matkaseurueemme intresseihin ja budjettiin sopivan esityksen: Evil Dead musikaalin! Musikaali on pyörinyt jo useita vuosia Vegasissa ja vaikka olimmekin hieman skeptisiä sen viihdyttävyydestä, niin musikaali oli toimiva ohjaus kahdesta ensimmäisestä Evil Dead -elokuvasta ja meillä oli kuin olikin ihan viihdyttävä ilta.
Evil Deadiin oli myynnissä tavallisten lippujen lisäksi "splatter zone" lippua. Toisessa kuvassa demonijuontajan edessä istuu muutamia henkilöitä "splatter zonella" ja he saivat teatterista valkoiset t-paidat vaatteidensa suojaksi. Verta suorastaan suihkusi eturiviin ja verikasteessa tuntui olevan hauskaa. Me tylsämielet istuimme kuitenkin tyytyväisinä veripisaroiden ulottumattomissa.
Jos olisimme jääneet Vegasiin pidemmäksi aikaa, niin kaupungissa olisi pitänyt todennäköisesti kuluttaa aikaa juopottelemalla ja pelaamalla reissurahat. Onneksi jätimme kaupungin taaksemme ja suuntasimme täysin erilaiseen miljööseen. Las Vegasin jälkeen Route 66:n varrella on enää Los Angeles, mutta päätimme tehdä mutkan ennen enkelten kaupunkia ja suuntasimme kohti Kalifornian Kuolemanlaaksoa.
Unohdin vaihtaa navigaattoriin osavaltion ja navigaattori ohjasi meidät Nevadan puolella olevaan Ash Meadowsin villieläinten suojelupuistoon. Puistoon oli tehty muutamia kävelyreittejä, mutta kuka hullu nyt haluaisi hirveässä helteessä ilman varjoa patikoida! Teimme pienen kävelyn ja kävimme ihmettelemässä erämaassa olevia lampia, joissa oli paljon kaloja.
Ash Meadowsista lähdimme suuntaamaan kohti osavaltioiden rajaa. Olimme valmiit jättämään hyvästit Nevadalle ja kohtaamaan Kalifornian auringon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti