Perjantaina hyppäsin harjoittelupäiväni päätteeksi bussiin ja otin suunnakseni lähikaupungin Arushan. Bussimatka oli omalaatuinen kokemus. Sain bussista toiseksi viimeisen istumapaikan ja bussi lähti liikkeelle, kun se oli täynnä. Muutama matkustaja joutui seisomaan koko kahden tunnin matkan ajan. Bussimatkan hinta ei päätä huimannut. Matka maksoi 3000 shillinkiä eli hieman vajaat 1,5 € suuntaansa.
Busimatkalla tuli hyvä fiilis, kun olin uskaltautunut yksin matkaan. Minut peloteltiin lähimmäisteni toimesta vähän liian pahasti ennen Tansaniaan lähtöäni ja olen ollut yllättävän arka yksin liikkuessani. Olen aina reissatessani huolellinen ja pidän laukustani huolta sekä tarkkailen ympäristöäni, mutta olen inhonnut Tansaniassa olevaa
"uskallanko yksin" tunnetta. Miksi en uskaltaisi liikkua päivänvalolla yksin? Mitä voi tapahtua? Voin tulla ryöstetyksi, mutta sitten menetän vain rahaa. On parempi uskaltaa liikkua ja kerätä uusia kokemuksia, mitä pelätä ja pysytellä kotona. Ja sitä paitsi ryöstetyksi voi tulla ihan hyvin Suomessakin!
Vapauden tunne oli siis mahtava, kun katselin bussin ikkunasta Kilimanjaron jäävän taakse ja näin Meru vuoren kohoavan edessäni. Edes rätisevästä radiosta kuulunut
"My heart will go on" ei latistanut tunnelmaani. Perillä Arushassa osa ihmisistä huuteli perääni, mitä tapahtuu myös Moshissa. Minulle yritettiin myydä safarimatkoja ja kuka mitäkin, mutta mitä sitten? Jatkoin matkaani pysähtymättä tai vastaamatta huuteluihin.
Kiertelin Arushassa tovin, mutta en löytänyt kaupungista mitään erikoista, mitä Moshissa ei olisi. Olin yllättynyt, kun en ensimmäiseen 1,5 tuntiin törmännyt yhteenkään länsimaalaiseen, vaikka Arusha on Moshia suurempi kaupunki. Suunnistin lopulta Nakumatt -markettiin, jonka alueella oli lukuisia kahviloita ja ravintoloita sekä lähinnä länkkäreitä.
(Nakumatt isompi kauppaketju, jota voisin verrata vaikka Prismaan, vaikka valikoima ei olekaan niin laaja.)
En ottanut kuvia Arushan keskustassa, ettei kamerani houkuttele pitkäkyntisiä paikalle. Alla olevat kuvat on otettu taksin ja bussin ikkunasta ja ne antavat hyvän kuvan siitä, millaista täällä on meininki. Toisaalta kuvat voisivat olla myös jostain toisesta kehitysmaasta. Minulla tulee todella usein Tansaniasta mieleen Intia. Ja välillä Kambodza.
Sain pian tarpeekseni Arushasta ja hyppäsin taksiin ja suuntasin
L'Oasis Lodgeen, josta olin varannut huoneen koko viikonlopuksi. Yllätyin positiivisesti, kun sainkin oman mökin. Oli rentouttavaa viettää viikonloppu omassa rauhassa, kun kotiin jäi lähes 20 kämppistä. Iltaisin kuuntelin tuulen huminaa, sirkkojen siritystä ja moskeijasta kuuluvaa rukousta. Viikonloppu sujui uima-altaalla chillaillessa ja hieman viileämmästä säästä nauttiessa. Arushan n. 25 astetta oli enemmän minun makuun, mitä Moshin n. 35 astetta!
 |
| Minun oma mökki |
 |
| Mökkikylä |
 |
| Myös nämä mökit vaikuttivat kiehtovilta |
 |
| En ihan täysin ymmärtänyt pyyhe- ja peittosommitelmaa |
 |
| Olohuoneen puoli |
 |
| Kämppis... |
 |
| ...ja lisää kämppiksiä mökin katossa |
 |
| Aamupalatila |
 |
| Altaan vesi oli kamalan kylmää, mutta uin silti monta kertaa! |
 |
| Allas toisesta kulmasta |
 |
| Allaskamut |
Nautittuani omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, heräsin sunnuntaiaamuna kovaan mekkalaan. Tuli sellainen fiilis, kuin olisin festariaamuna heräämässä teltasta ulkoa kuuluviin toisiinsa sekoittuviin rytmeihin. Juttelin myöhemmin mökkikylän omistavan ruotsalaisen miehen kanssa, joka sanoi tappelevansa mekkalan aiheuttavia kirkkoja vastaan. Alueella on kuulemma nykyisin kymmenen kirkkoa, jotka toimivat ulkotiloissa ja jokaisessa kirkossa lauletaan nuotin vierestä kilpaa Jeesuksen ilosanomasta. Ruotsalaisen mielestä kirkoilla pitäisi olla äänieristetyt tilat ja voin kyllä yhtyä mielipiteeseen.
Sunnuntaiaamun mekkalasta huolimatta viikonloppu oli todella onnistunut ja majoittuisin samaisessa paikassa toistekin Arushan kulmilla liikkuessa!
Asante sana! Kiitos paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti