Ensimmäinen kuukausi Tansaniassa on takana ja kokemuksia on ehtinyt kertyä melkoisesti. Joka viikonlopulle on ollut joku retki, ja olikin mukavaa viettää ensimmäistä kertaa rento viikonloppu lähinnä kotona chillaillen.
Perjantaina kävin paikallisella kirppiksellä, Memorialissa. En kovin usein kierrä kirpputoreja Suomessa, enkä hirveästi pitänyt myöskään Memorialista. Memorialiin saapuu lahjoitustavaraa ympäri maailman; Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Kontteja puretaan aamuisin ja tavara päätyy valtavalle alueelle myyntiin. Paikalliset saapuvat aamuisin ostamaan tavaraa, jota he myyvät myöhemmin keskustassa eteenpäin. Mzumguilta eli valkoihoisilta pyydetään huimia summia kirppiskamoista!
Voin myöntää, etten tiedä Memorialin koko totuutta, mutta tuntuu omituiselta, että ihmisten lahjoittamat vaatteet päätyvät myyntiin. Kuka saa myynneistä tuoton? Mikseivät vaatteet päädy kaikista köyhimmille tansanialaisille, joilla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita? Tai ehkä osa päätyykin, mutta myytävää oli niin paljon, että kiersimme tyttöjen kanssa vain pienen osan alueesta.
Minä lähdin Memorialiin ostaakseni väliaikaiseen käyttööni kengät, sillä olin varustautunut matkaani hieman huonosti, enkä ollut ajatellut, että vaatteet ja kengät voivat mennä reissuni aikana tosi huonoon kuntoon. Koska haluan säästellä uusia tennareitani, niin päätin etsiä käytetyt Converset Memorialista. Paikka oli tosi ahdistava, sillä esimerkiksi kengät olivat pääsääntöisesti vain nakattu pöydille tai maahan ja sieltä seasta olisi pitänyt kaivaa kenkiä ja etsiä vielä pari, jos löysi haluamansa mallin. Myyjillä oli kiskurihinnat ja monet pyysivät kuluneista kengistä paljon enemmän, mitä ikinä maksaisin Suomessa kirpputoritavarasta. Lopulta löysin punaiset varrettomat Converset, jotka olivat kuluneet, mutta joilla kelpaa kuukauden päivät tepastella. Maksoin kengistä loppujen lopuksi kohtuullisen hinnan; 5000 shillinkiä eli vähän vajaat 2,5 euroa. En usko, että vierailen Memorialissa enää toista kertaa, mutta ehkä paikka on joillekin kuin paratiisi.
 |
Kenkäkasoista tuli lähinnä mieleeni keskitysleiri - ihan
kuin vankien henkilökohtaiset kengät olisi vain
nakattu jonnekin säilöön. |
 |
| Osa kengistä oli jätetty maahan myytäväksi |
 |
| Lasten reppuja oli saapunut tekstien perusteella Aasiasta. |
 |
| Resuja siellä täällä |
 |
Memorialissa oli valtava määrä kojuja, mutta
silti osa vaatteista lojui maassa |
 |
Kujat olivat kuoppaisia ja koko ajan
sai katsoa eteensä, ettei kompastu |
Lauantaille olimme pyytäneet Pohjois-Tansanian suurinta tanssiryhmää Kili Wizardsia esiintymään talollemme. Tanssiryhmä saapui yli tunnin myöhässä ja osa ryhmän jäsenistä saapui pikku hiljaa paikalle. Ryhmä ehti aloittaa esiintymisen nurmikolla, mutta sade pääsi yllättämään kesken esityksen ja siirryimme pieneen tilaan katoksen alle seuraamaan esitystä loppuun. Ryhmä esiintyi aluksi itse ja sen jälkeen he opettivat myös meitä tanssimaan afrikkalaisten rytmien tahdissa.
(Kuvien laatu on todella heikko, mutta näillä mennään!)
 |
Kili Wizards aloittelee settiään, mutta osa ryhmästä
ei ole vielä saapunut paikalle |
 |
Vihdoin kaikki tanssijat ovat paikalla, mutta
alkoi satamaan |
 |
| Kamera ei pysynyt tanssijoiden tahdissa |
 |
| Katoksen alla oli hieman ahdasta |
 |
| Illan yleisö |
 |
Taas me tuetaan lapsityövoimaa! Pienimmät muusikot
soittivat tunteella! |
Tanssiharjoituksen jälkeen oli aika tuoda esille illan erityisvieras eli Herra Käärme. Useat talon asukkaista pelkäävät käärmeitä, ja he halusivat poistua pihalta, ennenkuin käärme päästettiin vapaaksi. Käärme oli aika ilettävä ja seurasimme, kun yksi tanssiryhmän naisista ja miehistä tanssi käärmeen kanssa. Lopuksi halukkaat pääsivät käärmeen kanssa poseeraamaan samaan kuvaan.
 |
| Käärme saapui paikalle säkissä |
 |
| Käärmenainen |
 |
Pienimmät muusikot katsoivat jännittyneenä,
mitä seuraavaksi tapahtuu! |
 |
| Olispa käärme purrut oikeasti! |
 |
| Pakollinen poseeraus |
Tanssiesityksen jälkeen kokoonnuimme poikkeuksellisesti pihalle grillaamaan ja ruokailemaan. Ruoka oli hyvää ja pihamme oli tunnelmallinen kynttilöineen ja kaikkineen. Illan lopuksi lähdin ensimmäistä kertaani tutustumaan Moshin yöelämään. Baari-ilta oli mielenkiintoinen kokemus, vaikka en paikallisesta karaokebaarista ja yökerhosta hirveästi tykännytkään. Ehkä käyn vielä ennen lähtöäni testaamassa jonkin muunkin kapakan.
 |
| Louis grillasi possua, kanaa ja kalaa |
 |
| Oli mukava syödä ulkona |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti