Joku voi ihmetellä, miksi ihmeessä osallistuin Suomi festareille Fugessa, kun sellaiset eivät kiinnosta Suomessakaan. Syy: Pelle Miljoona Oy. Pelle Miljoona Oy aloitti 40-vuotisjuhlakiertueen Fugefesteillä, joten samapa tuota oli mennä katsomaan, kun kerran samoilla kulmilla satuin olemaan.
Festarikamuni eli siskoni ei kiljunut riemusta, kun sanoin haluavani festareille sen verran aikaisemmin, että ehdimme nähdä Iso D:n. Kun kerran olimme festareille menossa, niin nautitaan nyt sitten koko rahan edestä!
Ehdimme nähdä Dannyn lavalla kolmen biisin verran, mikä oli ihan riittävästi. Onneksi Dannyllä oli nuorikkonsa mukana lavalla, joka yritti tuoda eloa elämänsä rakkauteen. Danny oli mielestäni vanha ja väsynyt, mutta en ole oikea henkilö arvioimaan hänen keikkakuntoaan, koska en ole mikään asiantuntija.
Bändit vaihtuivat Rauhanpalatsin lavalla melko sutjakkaan tahtiin. Dannyn jälkeen lavalle nousi Elastinen, jota jaksoimme katsoa muutaman biisin keikan alussa ja lopussa. Ela heitti hauskan läpän keikan alussa: "Tervetuloa Elastisen maailman kiertueen ensimmäiselle ja viimeiselle keikalle!"
Seuraavaksi lavalle nousi Fugefesteillä ennenkin esiintynyt Lauri Tähkä. Kävimme vilkaisemassa keikkaa, mutta tässä vaiheessa olimme löytäneet istumapaikan, joita ei ollut paljon tarjolla, joten päätimme lepuuttaa jalkojamme.
Konserttiyleisö oli aivan pähkinöinä Tähkästä, me emme. Aika festareilla alkoi käydä tylsäksi, kun emme hoksanneet juoda itseämme mukaviksi. Ulkona satoi välillä kaatamalla, joten tapoimme aikaa sisällä seuraamalla festarikansaa, jotka osasivat käyttäytyä yllättävän hyvin. Vain muutama juhlija oli nauttinut liikaa lonkeroa. Kyllä, festareilla myytiin suomalaista lonkeroa, sitä ihan Originaalia. Ja pihalla oli metrilakujen myyjä ja kärkkärigrilli.
Vihdoin illan odotus palkittiin ja Pelle Miljoona Oy nousi lavalle. En ole koskaan ollut Pelle Miljoona fani ja minulle olikin mielenkiintoisempaa nähdä Sami Yaffa ja Andy McCoy yhdessä lavalla. En olekaan Andyä nähnyt sitten Hanoi Rocks Revisited -vaiheen jälkeen. Andy oli Andy. Huuteli englanniksi yleisölle, että ettekö te osaa pitää ääntä tms. Kansa ei tainnut olla rock staran mieleen.
Keikka oli positiivinen yllätys. Tykkäsin kovasti, niin kovasti, että keikkaa on pitänyt fiilistellä reissun jälkeen kotonakin kuuntelemalla Pelle Miljoona Oy:tä.
Keikan aikana väkijoukossa ei tuntunut olevan tungosta, liekö Lauri Tähkä -fanit lähteneet jo kotiin uupuneina nukkumaan. Mekin lähdimme kesken festareiden tyytyväisinä kohti hotellia. Emme jääneet odottamaan Yötä. Fugefestit järjestetään ensi vuonna viidennen kerran ja ensimmäistä kertaa kolmipäiväisinä. Minä olen silloin jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti