SYYSLOMA COSTA DEL SOLISSA

Isä täytti kesällä pyöreitä vuosia ja aloimme jo alkuvuodesta suunnitella, jos lähtisimme sen kunniaksi jonnekin perhematkalle. Isä oli pitkään puhunut Fuengirolasta Espanjan aurinkorannikolla eli Costa del Solilla. Lopulta päätimme, että mennään porukalla sinne, minne isä haluaa ja varasimme lennot Malagaan.

Olen käynyt jossain päin Costa del Solia vuonna 1995 ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen retki Gibraltarille ja Marokon Tangeriin. Toisin sanoen Costa del Sol ei tarjonnut mitään mielenjäävää; en edes muista missä päin Espanjan aurinkorannikkoa kaverini kanssa majoituimme, sillä olimme siihen aikaan yleiselle pakettimatkalla ja kohdetta taidettiin markkinoida yleisesti vain Costa del Solina.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat sateisia ja osittain koleita, mutta reissun lopussa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ehdimme olla Fugessa neljä päivää ja kaksi reissupäivää olimme retkeilemässä Gibraltarilla ja Malagassa, josta lisää hetken päästä. Siskolleni ja minulle neljä päivää oli ihan riittävä aika, vanhempamme olisivat varmasti viihtyneet reissussa pidempäänkin ainakin aurinkoisella säällä.

Mitä Fuengirolassa voi sitten tehdä? Kiireisen syksyn keskellä oli toisaalta mukavaa olla paikassa, missä ei ollut hirveästi tekemistä. Oli aikaa päiväunille ja akkujen lataamiselle. Toisaalta koimme tämän siskoni kanssa turhauttavaksi, kun olemme tottuneet reissussa juoksemaan paikasta toiseen aamusta ja iltaan.

Auringonpalvojille Fuengirola tarjoaa useita kilometrejä pitkin rantahietikkoa, missä kelpaa maata, jos kaipaa brunaa iholleen. Uimareita oli jonkin verran, mutta ajatus meressä uimisesta ei houkutellut etenkään sen jälkeen, kun meressä äitiäni pisti medusa. Merta kelpasi kuitenkin ihastella etäämmältäkin, muun muassa allonmurtajasta käsin.

Fuengirolan todennäköisesti kuuluisin nähtävyys on Sohailin linna, joka on rakennettu 900-luvulla. Linnasta oli komeat näköalat niin merelle kuin kaupunkiin.

Kaupunkilomiin tottuneille reissaajille Malaga on todennäköisesti Fuengirolaa mielenkiintoisempi kohde. Fuengirolasta pääsi vajaassa tunnissa junalla Malagaan, josta löytyi vähän isomman kaupungin tunnelmaa. Malagasta löytyy myös rantaviivaa sitä kaipaaville.

Malagassa vierailimme Alcazaban linnassa, jossa näkyi Malagan alueen eri vuosisatojen hallitsijoiden kulttuuritausta. Linnan muureilta kelpasi ihastella kaupunkia.

Alcazaban linnan juurella on pieni pala Roomaa eli roomalaisten rakentama amfiteatteri. Kävimme myös Picasso museossa, vaikka emme mitään suuria kubismin ystäviä olekaan, mutta halusimme vierailla museossa, koska se sijaitsee Picasson synnyinkaupungissa.

Jos vielä joskus suuntaisin kolmannen kerran Espanjan aurinkorannikolle, niin valitsisin ehdottomasti matkakohteekseni Malagan. Ehkä siellä ei tulisi sellainen olo kuin olisi "melkein Tallinassa". Fuengirolassa ei voinut olla törmäämättä suomalaisiin. Ihan sama oletko ostoskeskuksessa, ravintolassa tai kävelyllä, niin aina jossain oli suomalaisia.

Joka tapauksessa oli mukava piipahtaa Fugessa ja ladata akkuja lähestyvän marraskuun pimeyteen ja ankeuteen. Välillä on hyvä käydä sellaisissakin paikoissa, jonne ei normaalisti tulisi lähdettyä. Matkan päätarkoitus täyttyi eli isä pääsi Fuengirolaan ja tiedä vaikka vanhempani innostuvat palaamaan sinne myöhemminkin.