maanantai 21. lokakuuta 2013

HENGAILUA TALLINNASSA

Olin lokakuun alkupuolella vanhempieni ja siskon kanssa kahden yön mittaisella minilomalla Tallinnassa. Tallinnan matkan varsinainen syy oli Alice Cooperin Raise The Dead kiertue, joka ei ikävä kyllä ulottunut Suomeen asti. Päätin lähteä keikkailemaan Tallinnaan ja sain siskostani keikkakaverin sekä ylipuhuin myös vanhempani mukaan Tallinnaan (en kuitenkaan saanut ylipuhuttua heitä keikalle asti).

Auto jäi Länsiterminaalin parkkiin, kun hyppäsimme Eckerö Linen laivaan ja seilasimme Tallinnaa kohti. Laivamatka itsessään oli aika ahdistava, sillä meillä ei ollut hyttiä ja kärvistelimmekin sen sijaan laivan Jätkäsaari pubissa, jonne raikasi viereisestä tanssiravintolasta humppa sekä toisella puolella olleesta kapakasta trubaduurin sulosävelet. Ihanaa! Onneksi laivamatka ei kestänyt ikuisuutta ja pääsimme muutamassa tunnissa maihin hiljentymään.

Tallinnaan päästyämme kävelimme kohti vanhaa kaupunkia, mistä olin varannut meille asunnon Town Hall Square Apartmentsin kautta. Asunto oli mukava ja edullinen vaihtoehto hotellimajoitukselle. Asunnossa oli tilava keittiö, olohuone, erillinen makuuhuone sekä pienellä saunalla varustettu kylpyhuone. Sijaintikin oli loistava eli voisin toistekin kokeilla asuntoa hotellin sijaan.

Asuntomme tilava olohuone ja vuodesohva
Makuuhuone

Ensimmäisen illan ja koko matkan kohokohtana oli siis Alice Cooperin konsertti, joka järjestettiin Nokia Kontserdimajassa, Solaris kauppakeskuksen kupeessa. Ostin liput etukäteen virolaisesta lippupalvelusta ja postikulujen kanssa lipuille tuli saman verran hintaa, mitä olisin ostanut liput etukäteen Suomesta palvelumaksuineen. Tuntui hieman omituiselta mennä rokkikonserttiin perinteiseen konserttisaliin. Osa konserttivieraista oli tilanneet sushiaterian konserttipaikan ravintolaan etukäteen, osa siemaili sivistyneesti viiniä, samalla kun me siskoni kanssa odotimme varsinaista konserttisaliin pääsyä. Itse konserttisali olikin yllätys.

Nokia Kontserdimaja
Olin vähän kateellinen eturiviläisille

Kaikki konserttiliput myytiin istumapaikoille, mutta kahdeksan ensimmäistä riviä olivatkin seisomapaikkoja. Harmikseni meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin istahtaa mukavasti penkkiin odottamaan Hello Hoorayn alkusäveliä. Oli omituista istua sivistyneesti penkissä, mutta jos tästä kamalasta epäkohdasta haluaa jotain hyvää sanoa, niin näkyvyys oli hyvä ja tämä oli ensimmäinen lukuisista Alice Cooperin konserteista, jolloin en ollut lavan edessä ja näin sen sijaan shown kokonaisuutena.

Alice Cooper, Raise The Dead kiertue
Raise The Dead

Keikan jälkeen oli hyvä sauma siirtyä Depeche Mode baariin jälkipuimaan konserttia. DM baarin on aikoinaan avannut bändin uskollinen fani ja itsestä tuntuu uskomattomalta, että baari menestyy edelleenkin Tallinnan kaltaisessa kaupungissa. Voisin kuvitella, että yhdelle bändille omistettu baari on aika riskisijoitus, mutta ehkäpä baari on suosittu juuri omalaatuisuutensa takia. Baari oli jopa laajentanut tilojaan edellisestä vierailustamme, josta taitaakin olla aikaa noin kymmenisen vuotta.

Depeche Mode baarin ulko-ovella
Miten olisi "Personal Jesus" tai "Enjoy The Silence" drinkki?
Baari on yllättäen sisustettu Depeche Mode aiheilla. Kuvassa pöydän kansilevy.

Ehkä Viro sijaitsee liian lähellä ja siellä on liian kotoisaa tai tuttua R-kioskien, Prismojen ja Sokos hotellien ympäröimänä, kun Tallinnassa ei jaksanut kovin paljon innostua nähtävyyksistä. Toisaalta oli mukava lomailla kohteessa, missä pystyi ottamaan rennosti, eikä tarvinnut tukka putkella juosta nähtävyydeltä toiselle. Välillä on mukavaa vain kuljeskella vanhan kaupungin katuja, hengailla ja fiilistellä tunnelmaa.

Raatihuoneen tori
Kaupunkinäkymä näköalapaikalta
Aleksanteri Nevskin katedraali
Viron vapaudenpatsas

Yhdessä matkakohteessa olisimme siskoni kanssa halunneet vierailla, mutta ikävä kyllä Patarein vankila on avoinna yleisölle vain kesäkaudella; toukokuusta syyskuuhun. Ryhmän kanssa vankilakierrokselle pääsee läpi vuoden, mutta meidän neljän hengen porukka ei ollut riittävän iso ryhmä. Jääköön vankila siis ensi kertaan, jos sellainen vielä tulee!

Reissun aikana tuli syötyä hyvin, niinkuin lomalla tuleekin tehdä. Tutkin etukäteen, mitä ravintoloita on kehuttu, ja missä olisi hieman tavallista S-ketjun ravintolaa erikoisempi tunnelma. Kävimme testaamassa pitikö arvostelut paikkaansa, ja kyllähän ne piti! Kokeilepa sinäkin, jos olet Tallinnaan suuntaamassa:

Olde Hansa
Keskiaikainen ravintola vanhan kaupungin sydämessä. Hieno tunnelma, ystävällinen henkilökunta... ...niin ja hyvää ruokaa! Hintataso hieman hintava paikalliseen hintatasoon nähden. Kannattaa kokeilla kaneliolutta!

Troika
Venäläishenkinen ravintola vanhassa kaupungissa. Erittäin suosittu paikka, jonne kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Tein pöytävarauksen viime tingassa ja saimme pöydän tavernan puolelta, mutta tavernassa riitti myös tunnelmaa. Tavernan ruokalista oli eri, mitä ravintolan puolella, mutta saimme tilata ravintolan listalta. Ruoka oli erinomaista ja edullista; pelmenit olivat mielenkiintoinen uusi makuelämys. Lisätunnelmaa ravintolaan tarjosi elävä musiikki.

Controvento
Testasimme myös italialaisen ravintolan, jonne emme olisi eksyneet vahingossa. Ravintola sijaitsi pienellä sivukujalla ja olisi jäänyt meiltä huomaamatta, ellemme olisi ravintolaa etsineet. Myös Controventossa oli mukava tunnelma aidon takkatulen äärellä. Ruoka oli hieman hintavaa ja täytettyä pastaa olisi voinut tulla hieman isompi annos tai sitten annos olisi vaatinut antipaston. Pizzat puolestaan olivat isoja ja vievät varmasti isommankin nälän.

Olde Hansa
Troikan taverna

Mainittakoon vielä kahvila XX Sajand, jossa oli mukava 1900-alkupuolen tunnelma ja monipuolinen drinkkilista. Ruokalistaan ei tällä kertaa kajottu; se olisi vaatinut vielä yhden lisäpäivän reissuun.

Kaupungilla hengailuun kuuluu osana tietenkin myös shoppailu. Tallinna on täynnä erilaisiin käsitöihin erikoistuneita putiikkeja, mutta itse voisin suositella erikoiskahvin, teen ja suklaan ystäville paikallista tee- ja kahvikauppaa Kohvieriä. Putiikissa oli ystävällinen palvelu ja jälleen kerran mukava tunnelma. Sieltä tulikin ostettua tuliaiskahvia ja -suklaata.

Loput tuliaiset tulikin ostettua kotimatkalla satamasta ja laivalta. Emme olleet ainoita suomalaisia tuliaisostoksilla - viinaralli käy kuumana. Ehkä Tallinnan reissuun ei osaa suhtautua ulkomaanmatkana, koska kaupunki vilisee suomalaisia, jotka ovat kiinnostuneet naapurimaasta lähinnä halvan viinan takia. Ja itsestä on omituista olla ulkomailla ja puhua suomea. Välillä puhuin englantia, koska en halunnut leimaantua suomalaiseksi viinaturistiksi. Mutta loppujen lopuksi olin sitäkin. Miksi häpeän myöntää sen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti