KALMISTOJA JA KULTTUURIA WIENISSÄ

Wien on yksi niistä kaupungeista, joka on ollut pitkään "must visit" listallani. Kuten aiemmin kirjoitin, niin itse asiassa muutama vuosi sitten vierailin Wienissä siskoni ja vanhempieni kanssa, jolloin kiersimme asuntoautolla Eurooppaa. Pikavierailu Wienissä teki vaikutuksen ja sen jälkeen olemme siskoni kanssa halunneet molemmat vierailla Wienissä paremmalla aikaa. Ei siis ollut yllätys, että olimme yhtämielisiä siitä, että lähdemme Nine Inch Nailsin keikalle Wieniin.

Mozartin patsas

Kukkaloistoa puistossa

Wienin keskustan katukuvassa ei voi olla huomaamatta vossikkakyydityksiä.
Hinnat olivat aika suolaiset, joten meiltä jäi ajelu väliin.

Wien on täynnä toinen toistaan hienompia vanhoja rakennuksia

Olimme Wienissä neljä yötä, mikä oli ihan sopiva aika lomalle. Wienissä riittäisi nähtävää kulttuurinnälkäiselle pidemmäksikin aikaa, mutta museoihin, konsertteihin ja palatseihin on aika hintavat pääsymaksut. Kaupungissa on myynnissä myös Vienna kortteja, joilla saa alennuksia nähtävyyksille. Me kuitenkin tulimme siihen tulokseen, ettei kortista ole meille hyötyä, sillä pääsymaksualennukset olivat vain euron-parin luokkaa, ja Vienna kortti maksoi oman osansa.

Wieniin luvattiin alunperin viileää ja epävakaista säätä, mutta yllättäen kaupungin valtasi lähemmäs 30 asteen helteet. Helle on tietenkin sadetta parempi vaihtoehto, mutta kaupunkilomailu kovassa helteessä on melko raskasta. Onneksi meidän asuntohotellimme Adagio Vienna City oli keskeisellä paikalla lähellä Tonavan rantaa ja pääsimme välillä majapaikkaan vilvoittelemaan. Voin suositella majapaikkaa muillekin - kohtuuhintainen ja uudehko asuntohotelli, missä oli pieni keittiö, missä laitoimme aamuisin aamupalan.

Yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistämme oli Hundertwasserhaus, itävaltalaisen taitelijan suunnittelema asuintalo. Talo oli kiehtova kaikkine väreineen, laattoineen ja kaakeleineen. Miksei tämmöisiä taloja voisi olla enemmänkin ja Suomessakin? Mieluummin asuisin värikkään julkisivun omaavassa talossa, mitä perinteisessä harmahtavassa suomalaisessa kerrostalossa.

Taidetta harrastimme matkallamme sen verran, että vierailimme Prinssi Eugenen kesäpalatsissa Belvederessä. Belvederessä on useampi rakennus ja niihin voi ostaa yksittäisiä tai kaiken sisältävän lipun. Me ostimme lipun Oberes Belvedereen (ylempään Belvedereen), missä on itävaltalaisen taiteen kokoelma. Halusimme erityisestä nähdä Gustav Klimtin töitä, joista kuuluisin on "Suudelma". Ikävä kyllä Belvederessä, eikä myöskään myöhemmin Schönbrunnin linnassa saanut kuvata sisällä, mikä on mielestäni aika omituinen rajoite. Useinmiten museoissa saa kuvata, kunhan ei käytä salamaa.

Oberes Belvedere

Puutarhan edusta

Näkymä kohti Unteres Belvedereä

Viime kesänä vierailimme siskoni kanssa Marie Antoinetten kodissa Versaillesissa ja nyt puolestaan vierailimme hänen lapsuuden kodissaan Schönbrunnin linnassa. Marie Antoinetten äiti Maria Teresia muutti Schönbrunnin linnaan heti astuttuaan valtaistuimelle vuonna 1740. Arkkitehti olisi halunnut rakentaa Schönbrunnista "Super-Versaillesin", mutta Maria Teresia ei halunnut linnasta liian komeilevaa.

Myös Schönbrunniin oli myynnissä monenlaisia lippupaketteja. Linnaan mennessä kannattaa huomioida, että linnaan pääsee sisälle vain tietty määrä henkilöitä tiettyyn aikaan. Jouduimme odottamaan omaa sisäänpääsyämme noin kaksi tuntia, mutta aika kului paahteisen auringon alla taivaltaessa ja esimerkiksi puutarhoja kierrellessä. Linnaan myydään kahta erilaista lippua, joista edullisimmalla pääsee kiertämään vain osan esillä olevista huoneista. Kaikki näistä huoneista ovat aika samanlaisia ja aika tylsiä, kun samanlainen tyyli jatkuu huoneesta toiseen. Sen sijaan kattavammalla lipulla kierros jatkuu mielenkiintoisimpiin tiloihin, missä oli esimerkiksi itämaiseen tyyliin sisustettu huone.

Vaikka Schönbrunn ei olekaan Versaillesin kaltainen nähtävyys, niin kannatti siellä kuitenkin ehdottomasti vierailla. Puiston puolesta Schönbrunn vie voiton - puiston puutarha oli yhtä kukkaloistoa! Lisäksi puisto on ollut avoin yleisölle jo Marie Teresian ajoista alkaen eli budjettimatkailijatkin pääsevät nauttimaan Schönbrunnista ulkoapän ilman sisäänpääsymaksua.

Schönbrunnin linna kadulta päin

Sisäpihaa

"Roomalaisrauniot"

Linna ja kaupunkinäkymä

Yksi puiston labyrinteistä

Puutarhan kukkaloistoa

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

Välillä piti huilia, että jaksoi taas.
Sacher kakkua ja apfelstrudelia.

Yksi puutarhoista

Kuumuutta oli hyvä paeta välillä maan alle kryptiin. Kuvat ovat kapusiinikirkon yhteydessä olevasta kuninkaallisesta kryptasta, joka on edelleenkin käytössä. Viimeinen itävaltalainen keisarinna haudattiin kryptaan vuonna 1989 ja myöhemmin vuonna 2011 hänen poikansa haudattiin kryptaan.

Itävaltalaisien englanninkielen taito ei ole aina paras mahdollinen. Kysyin kuninkaallisen kryptan lippumyyjältä, onko kaupungissa muita kryptia ja hän vastasi negatiivisesti. Saimme kuitenkin myöhemmin tietää, että St. Michaelin kirkossa on erityinen krypta. Kryptaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, mikä oli ihan ok, sillä siskoni ja minun lisäksi kierrokselle osallistui yksi perhe. Krypta oli siitä erikoinen, että se on rakennettu kirkon alle vasta kirkon valmistumisen jälkeen, kun yleensä kryptat on rakennettu ennen kirkkoja. Hämärässä ja viileässä kryptassa ei saanut ottaa kuvia, mutta voin suositella paikkaa kalmistojen ystäville. Kryptassa on satoja arkkuja, joista osasta näkee edelleenkin hienot maalaukset. Muutama arkku oli auki ja näimme kolme muumiota. Muutaman seinän vierustaan oli kasattu luita ja kalloja. Stephansdomissa eli tuomiokirkossa olisi puolestaan olla katakombi, mutta jätimme sen väliin. Vierailimme kuitenkin Zentral Friedhofissa eli keskushautausmaalla.

Keskushautausmaa oli valtavan kokoinen. Vuonna 1874 avatun hautausmaan vanhimmat osat olivat kasvillisuuden vallassa, eikä kaikkia hautakiviä näkynyt enää juuri ollenkaan. Suurin syy meidän hautausmaavisiitille oli kuuluisuuksien haudat. Hautausmaalle on haudattu itävallan kuuluisat muusikot ja mullan alla lepäävät mm. Beethoven ja Mozart.

Yksi omituisimmista haudoista.
Kivessä lukee " tuntematon taiteilija".

Tässä haudassa oli kambodzalaista tunnelmaa;
puun juuret ovat levinneet hautakiven päälle!

Beethovenin hauta

Mozartin hauta

Kuuluisille itävaltalaisille muusikoille oli hautausmaalla oma alueensa

Sanoisinko, että aika omituinen hauta

Vanhemmat hautakivet olivat osittain peittyneet
kasvillisuuden alle

Jotta matkamme ei olisi vain pelkkää kulttuuria ja hautoja, niin huvittelimme yhden illan Wienin suurimmassa puistossa Praterissa, missä sijaitsee myös huvipuisto ja kuuluisa vuonna 1897 rakennettu Riesenrad eli maailmanpyörä. Huvipuistoon pääsee ilmaiseksi, mutta jokaiseen laitteeseen on ostettava erikseen lippu. Kävimme testaamassa yhtä lukuisista vuoristoradoista, sekä sisätilavuoristorataa, joka oli hieman tylsä ainakin Pariisin Disneylandin sisätilavuoristorataan verrattuna. Sain pitkän houkuttelun jälkeen siskoni suostumaan kanssani yhteen puiston lukuisista kummitusjunista. Psycho House kummitusjunaan oli jopa ikärajoitus, eikä ihme, sillä en ole ikinä ollut niin pelottavassa kummitusjunassa, jossa Walking Dead kohtasi Rob Zombien kauhuelokuvat. Siskoni piti silmiä kiinni ja minä puolestani tarrasin siskon käsivarresta kiinni ja huusin koko pitkän matkan! En suosittele kokemusta herkkähermoisille!

Kävimme myös katselemassa maisemia maailmanpyörästä käsin, mutta iltamaisema ei ollut kovin vaikuttava. Edellisellä kerralla kävimme maailmanpyörässä päivällä ja suosittelen ennemmin päiväsaikaan vierailua etenkin, jos haluaa samalla katsella Wienin maisemia.

Psycho House, K-12

Riesenrad

Yksi Riesenradin valtavista vaunuista

Huvipuisto iltavalaistuksessa

Matkaan mahtui monenlaista, vaikka emme vierailleetkaan Mozartin konsertissa tai syöneet Mozartin kuulia. Kaupunki on täynnä Mozartia, mutta myös Gustav Klimt on hyvin edustettuna matkamuistomyymälöissä.

Viimeisenä Wienin iltana olimme Nine Inch Nailsin keikalla, jonka jälkeen tuntui siltä, että nyt alkaa ihan tosissaan loma; keikat olivat kuitenkin olleet Zürichin ja Wienin matkojan päätarkoitus ja nyt olisi vuorossa jotain ihan muuta. Seuraavaksi suuntasimme Espanjan auringon alle.