Matkan viimeiset päivät vietimme kotimatkan varrella Saksassa. Suuntasimme ensimmäisenä Moselin laaksoon ja Trierin kaupunkiin, joka on ainakin jonkin lähteen mukaan Saksan vanhin kaupunki. Kaupunki vietti 2000-vuotisjuhlaa vuonna 1984. Trierissä majoituimme Camping Treviris -leirintäalueelle, joka oli kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.
Trieriin saapuessamme satoi kaatamalla, mutta onneksi sade hellitti ja pääsimme tutustumaan reissumme toiseen historialliseen roomalaisten asuttamaan kaupunkiin. Pulan suhteellisen hyvin säilyneen amfiteatterin jälkeen odotimme Trierin amfiteatterin olevan myös suurempi nähtävyys, mitä se todellisuudessa oli. Amfiteatterista oli jäljellä vain pieni osa, joka sekin oli remontissa. Sen sijaan Porta Nigra eli roomalainen kaupunginportti oli hyvin säilynyt.
Trier oli viihtyisä kaupunki ja harmittaa, että jälleen kerran aikaa oli vain rajallisesti käytettävissä. Päivällisravintola oli yksi matkamme parhaista valinnoista, joten se ansaitsee erityismaininnan. Kartoffel Restaurant Kisten ruoka oli herkullista, annokset olivat isoja ja hinnatkin olivat edulliset.
Seuraavana aamuna jatkoimme Trieristä matkaa viiniviljelysten halki Moselin vartta pitkin kohti Bernkastel-Kuesia. Setäni vaimo suositteli kaupunkia ja suositukset osuivat oikeaan! Löysimme kaupungin keskustasta karavaaniparkin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin jalkaisin.
Bernkastel-Kuesin pikkukaupunki oli oikein viehättävä. Moselin joki virtaa halki kaupungin ja kaupunki jakaantuu vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Suuntasimme kiertelemään vanhan kaupungin tunnelmallisia kapeita katuja ja kiertelimme pienissä putiikeissa. Viehättävyydestään huolimatta päiväretki kaupunkiin oli riittävä.
Rheinin laaksosta jatkoimme kohti Hampuria ja pysähdyimme välillä johonkin pieneen kylään yöksi, jonka nimeä en kirjoittanut talteen. Matka Hampuriin kesti ruuhkaisilla moottoriteillä pitkään ja saavuimme keskustan lähellä sijaitsevalle leirintäalueelle Camping Buchholziin vasta alkuillasta. Olemme yöpyneet leirintäalueella aiemminkin. Tällä kertaa emme tehneet varausta, vaan luotimme siihen, että syyskuun lopussa riittää tilaa. Satuimme saamaan leirintäalueen viimeisen vapaan paikan eli meillä oli onnea matkassa.
Lähdimme Päivin kanssa Hampurin keskustaan shoppailureissulle ja äiti ja isä jäivät ruokailemaan leirintäalueen lähelle. Shoppailureissu ei kuitenkaan ollut kovin onnistunut, emmekä löytäneet mitään mielenkiintoista. Meinasimme lähteä vielä iltaoluelle Reeperbahnille, mutta bussilippumme ei käynyt Reeperbahnin bussiin jostain syystä ja päätimme palata ilman iltaolutta leirintäalueelle. Liekö ollut jo reissuväsymystä ilmassa, sillä emme ottaneet yhtään kuvaa Hampurista?
Seuraavana aamuna ajoimme ihanaan Lyypekkiin. Myöskään Lyypekissä ei tullut otettua kuvia, mutta se johtunee siitä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta Lyypekissä ja koska Hampurin shoppailureissu ei ollut onnistunut, niin päätin shoppailla Lyypekissä, sillä olihan tämä viimeinen reissupäivämme vieraalla maalla!
Lyypekistä jatkoimme naapurikaupunkiin Travemündeen odottelemaan lautan lähtöä kohti koti-Suomea. Travemündestä jäi alkuillan pikavierailun perusteella oikein positiivinen kuva ja isä alkoikin matkan lähestyessä loppua suunnitella seuraavaa reissua, jolloin hän aikoo viettää enemmän aikaa Travemündessä. Liekö suunnitelma enää voimassa! Travemündessä tuli jopa napattua pari kuvaa ja viimeisessä kuvassa on Saksan vanhin majakka.
Myöhään illalla pääsimme Travemündessä Finnlines lauttaan, jolla seilasimme Helsinkiin. Matka kesti yli vuorokauden ja oli äärimmäisen tylsä, sillä lautalla ei ollut mitään tekemistä, eikä nettikään juuri toiminut. Mieluummin kuitenkin matkustimme lautalla, mitä olisimme ajaneet via Baltican kautta kotiin.
Kahden viikon automatkan aikana tuli nähtyä paljon ja vierailtua kaupungeissa, joihin tuskin muuten suuntaisin ainakaan lähitulevaisuudessa. Kiitos matkaseurueelle reissusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti