Matkaamme mahtui monta eri kaupunkia: Nizza, Cannes, Canges-sur-Mer, Menton, Saint-Paul de Vencen taitelijakylä sekä Monacon valtio. Ensimmäisenä päivänä menimme käymään Nizzassa Colline du Chateau -kukkulalla. Kukkulalle pääsee kaupunkijunalla, portaita pitkin kävellen tai hissillä. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kukkulalta oli komeat näköalat kaupunkiin ja siellä oli myös vehreä puisto.
Kukkulalta suuntasimme Nizzan vanhan kaupungin Cours Saleyan torille, mutta kello oli jo sen verran paljon, että torilla oli enää vain muutama kukkakauppias jäljellä. Ehdimme silti nauttia pienen palan siitä kukkaloistosta, mikä torilla päiväsaikaan vallitsee.
Ensimmäisenä iltana päätimme siskon kanssa jättää vanhukset lepäämään ja lähdimme lähikaupunkinn Cagnes-sur-Meriin shoppailemaan. Shoppailureissu ei menny ihan odotusten mukaan. Juna oli puoli tuntia myöhässä, ja Cagnes-sur-Meriin päästyämme vaikutti siltä, ettei bussit enää kulje kohteeseemme Polygone Riviera -ostariin. Lähdimme Maps.me:n opastamana kävelemään ostarille, ja kun pääsimme puoli tuntia myöhemmin perille kohteeseen, niin ehdimme olla viisi minuuttia Primarkissa, kun meille ilmoitettiin kaupan sulkeutuvan. Tässä vaiheessa pääsimme sentään bussilla #57 takaisin juna-asemalle. Jouduimme odottamaan Nice Villen junaa todella pitkään, sillä sekin oli myöhässä. Shoppailureissu oli siis ihan turha, mutta näimmepähän seuraavaa päivää varten, miten junaliikenne toimii Ranskan Rivieralla.
 |
| Harmistuneet shoppailijat junassa paluumatkalla Nizzaan |
Seuraavana iltana pääsimme paremmalla menestyksellä Polygone Rivieralle. Jos ihmettelet, miksi meidän piti päästä Nizzasta toiseen kaupunkiin shoppailemaan, niin syy on Primark. Ostokseni maksoivat 29,50 € sisältäen kengät, t-paidan, pyjaman, kaksi pipoa, lippiksen ja kahdeksan paria sukkia. Eettisesti ei tietenkään ole oikein shoppailla Primarkin kaltaisessa halpatuotantofirmassa, mutta elämässä on usein tehtävä kukkarolle ystävällisiä valintoja.
 |
| Primarkin shoppailut |
 |
| Polygone Riviera |
Ennen Primark-shoppailua vietimme päivän Cannesissa. Oi, mikä ihana kaupunki Cannes olikaan! Cannesista tulee ensimmäisenä mieleen kaupungin elokuvajuhlat, joita on vietetty vuodesta 1946 alkaen. Suunnistimmekin juna-asemalta suoraan rantabulevardilla sijaitsevalle Palais des Festivals festivaalipalatsille. Normaalisti turisteillakin on mahdollisuus päästä punaisen maton peittämille portaille valokuvaamaan, mutta tällä kertaa alue oli rajattu, ja jouduimme jäämään aidan taakse.
Festivaalipalatsin ympärillä on lukuisia elokuvaohjaajien ja näyttelijöiden kädenjälkiä, joista osa jäi aidan toiselle puolen. Löysimme kuitenkin muun muassa David Lynchin ja Quentin Tarantinon kädenjäljet, ja päätimme siskon kanssa kokeilla miten pieniltä omat sormet tuntuvat Sylvester Stallonen jättimäistä kättä vasten. Pieniltä!
 |
| David Lynch |
 |
| Quentin Tarantino |
 |
| Oma käsi oli aika pieni Sylvester Stallonen kädenjälkeä vasten! |
Rantabulevardilta hyppäsimme kaupunkijunaan, joka kuljetti meitä noin tunnin ajan kaupungissa. Kierros oli mielenkiintoinen, sillä kuulokkeista pystyi samaan aikaan kuuntelemaan selostusta Cannesin historiasta, ja samalla oli helppo kuvitella elokuvajuhlien vieraat rantakahviloiden terasseille nauttimaan kuohuvaa tai majoittumaan rannan tuntumassa sijaitseviin luksushotelleihin. Hollywoodissa vierailleena voin todeta, että Cannesissa oli huomattavasti enemmän glamouria, mitä Hollywoodissa.
Kaupunkijuna pysähtyi vartiksi vanhaan kaupunkiin, missä pääsimme näköalapaikalle kuvaamaan kaupunkia. Ympäri kaupunkia oli talojen seiniin maalattu mielenkiintoisia muraaleja.
Hienoin muraali löytyi kävelymatkalla vanhasta kaupungista sataman ja aukion läheltä, jossa pelataan petankkia. Muraalista löytyi paljon tuttuja elokuvahahmoja.
 |
| Petankkiaukio |
Cannes oli ehdottomasti yksi reissun parhaista paikoista, ja voisin mennä sinne joskus ajan kanssa uudelleen. Kaupungissa olisi tietenkin mielenkiintoista vierailla elokuvajuhlien aikaan, ellei ihmispaljous ahdista.
Alunperin olimme suunnitelleet päiväreissua Italian San Remoon, mutta päätimme reissussa muuttaa suunnitelmia ja lähteä San Remon sijaan Mentoniin, josta sain useamman suosituksen ennen reissua. Suunnitelman muutos todellakin kannatti, sillä päivä Mentonissa oli reissun paras päivä. Ensinnäkin Mentonissa oli loistava sää - aurinko helli matkaseuruettamme sopivan lämpimästi, eikä kaupungissa liiemmin tuullut. Toisekseen pieni kaupunki tarjosi runsaasti värienergiaa päivään!
 |
| Pyhä Michel |
Menton on kuuluisa vuosittain helmikuussa järjestettävistä sitruunafestivaaleista. Kaupunki oli täynnä sitruspuita, mutta huomasin jälkeenpäin, etten tullut kuvanneeni niistä yhtäkään. Menton on ollut aikoinaan kukoistuksessaan, ja kaupunki oli osittain rähjäinen, mutta vaikutti siltä, että kaupunki on tekemässä uutta tuloaan.
Suunnistimme Mentonin rautatieasemalta Maps.me:n avulla Saint-Michelin basilikaan, ja törmäsimme sattumalla basilikan kulmilla suomalaiseen mieheen. Hänellä oli perinteenä jo kahdettakymmenettä vuotta tulla Ranskan Rivieralle vuosittain pidemmäksi aikaa. Kysyin häneltä vinkkejä, minne mennä, ja hän neuvoi meidät mukavalle kävelyreitille kohti Boulevard de Garavania, josta oli huikeat näköalat. Saimme nousta aika monet portaat, mutta se kyllä kannatti! Oli myös mielenkiintoista vierailla kukkalan päällä sijaitsevalla hautausmaalla - vainajat ovat päässeet viimeiselle matkalleen huikeissa maisemissa.
Boulevard de Garavanilta laskeuduimme kapeita autoteitä pitkin takaisin alas kylään. Kylässä suunnistimme ensin jälkiruualle, ja myöhemmin söimme ranskalaisia kreppejä eli lättyjä oikein urakalla - ensin suolaista ja sitten makeaa.
Mentoniin olisi ollut mukava jäädä pidemmäksikin aikaa paistattelemaan päivää. Ennen Nizzaan paluuta päätimme Päivin kanssa ottaa kevään 2017 rantatyttökuvia tyylillemme uskollisina, totta kai!
Viimeisenä päivänä lähdimme Päivin kanssa kahdestaan Saint-Paul de Vencen taiteilijakylään. Kylä perustettiin 800-luvulla kalliojyrkänteen päälle ja sitä suojaavat massiiviset muurit. Kylään oli Nizzasta noin tunnin bussimatka, ja bussi oli viimeiseen seisomapaikkaan asti täynnä muitakin turisteja, joilla oli sama kohde mielessä.
Kylä on täynnä kapeita kujia ja taidegallerioita. Vaikutti siltä, ettei kylän turistisesonki ollut vielä alkanut, sillä monet kylän kahviloista olivat kiinni, vaikka olikin lauantai. Ruokaravintoloiden terassit täyttyivät hetkessä turisteista.
Kapeissa kujissa oli alkuun oma viehätyksensä, mutta ristiin rastiin kujia pitkin kävellessä tuli pian sellainen olo, että johan tämä kylä on nähty. Tuntui, ettei n. 300 asukkaan kylällä ollut muuta tarjottavaa, kuin toinen toistaan samanlaisia kujia.
Saint-Paul de Vencen galleriat eivät vaikuttaneet siltä, että ne kutsuisivat turisteja sisään muuten vain nauttimaan taiteesta. Yhdessä galleriassa piipahdin sisällä ja siellä hierottiin juuri kauppoja 26 000 euron taideteoksesta. Päätin vähin äänin livahtaa ulos.
Korkealle rakennetusta taiteilijakylästä avautui komet maisemat lähikyliin.
Saint-Paul de Vencessä tuli täytettyä yksi tärkeä reissusuunnitelma. Söimme herkullisia macaronseja, jotka ovat tietenkin pakollisia Ranskan matkalla. Ja vihdoin taitelijakylässä kameraani tallentui myös sitruspuun kuva!
Viimeisenä iltana Nizzassa puimme Päivin kanssa reissua ja pohdimme, että Nizza itsessään oli aika hajuton ja mauton kaupunki, eikä siitä jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa. Neutraali kuva kaupungista johtui todennäköisesti osittain siitäkin, että ehdimme olla perillä sinisellä rannikolla vain neljä ja puoli päivää ja olimme lähes koko ajan menossa jossain muualla kuin Nizzassa, joten Nizzasta ei ehtinyt muodostua kovin selkeää kuvaa.
 |
| Nizzan keskusaukio |
Nizzan vanhassa kaupungissakin ehdimme viettää vain hetken, mutta sieltä paljastui viehättäviä kapeita kujia värikkäine taloineen. Ehkäpä Nizzassakin olisi saanut ajan kulumaan vähän pidemmän aikaakin, jos sille olisi antanut mahdollisuuden. Nizzasta oli vain niin kätevää tehdä reissua lähikaupunkeihin, ettei sitä mahdollisuutta voinut jättää hyödyntämättä.
Reissu täytti odotukset eli oli mukava räntäsateen keskeltä päästä nauttimaan Etelä-Ranskan auringosta, ja parasta oli nähdä ja kokea muutamassa päivässä niin monta eri paikkaa. Ehkä palaan vielä jonain päivänä Cannesiin ja Mentoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti