AURINKOINEN ATEENA

Maaliskuun alku oli loistava ajankohta vierailla Ateenassa. Aurinko helli matkailijoita, mutta turistisesonki ei ollut vielä alkanut, eikä nähtävyyksillä ollut ruuhkia. Saimme Markuksen kanssa ottaa rennosti minilomalla.

Lentokentältä oli helppoa ajaa bussilla suoraan Syntagma-aukiolle, jonka läheisyydessä hotellimme Arethusa sijaitsi. Hotellin sijainti oli erinomainen ja pääsimme jalkaisin liikkumaan paikasta toiseen.

Ateenassa vallitsi leppoisa tunnelma. Kaupungissa oli helppo liikkua, ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Ateenassa oli yllättävää, että joka paikassa - siis ihan joka paikassa oli graffitteja. Talot, joiden julkisivu oli hiljattain kunnostettu, oli suojattu aaltopellillä, etteivät ne tulisi heti tuhrituiksi. Kerameikoksen kaupunginosassa graffitteja oli vielä enemmän kuin muualla kaupungissa.

Vierailimme ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänä Akropolis-museossa. Uusi museo avattiin kymmenen vuotta sitten vuonna 2009. Matkaopaskirjan mukaan entinen museo oli pieni ja ränsistynyt. Uuden museon taustalla oli taka-ajatuksena lähettää kansainvälinen viesti British Museumille, että he palauttaisivat 1700-luvun lopussa Elginin jaarlin Parthenonista varastamat veistokset takaisin kotimaahansa. Britit ovat vedonneet, että Antiikin Kreikan veistokset kuvaavat museossa ihmisten kulttuurisaavutuksia ja että veistoksille tulee olla turvallinen ja riittävän tasokas tila. Nyt sellainen tila löytyy Ateenasta, mutta se tuskin brittejä kiinnostaa.

Museovierailu kannatti tehdä ennen Akropolis-kukkulalle nousua. Museon yläkertaan oli rakennettu pilarit täysin Parthenonia vastaavassa koossa ja pilarien välissä oli niitä reliefejä, joita kreikkalaiset ovat saaneet Parthenonista säästettyä. Museossa sai hyvän käsityksen temppelin koosta ja vähän käsitystä siitäkin, miltä temppeli on näyttänyt kukoistuksessaan.

Museo oli muutenkin mielenkiintoinen. Tosin korkeanpaikankammoisena en pitänyt ensimmäisen kerroksen lasilattiasta!

Ateenassa viehätti kaupungin korkeuserot. Keskustan ympärille kohosi lukuisia kukkuloita, joista oli kerrassaan upeat näköalat niin Ateenan ulkopuolelle kuin myös Akropolis-kukkulalle.

Filipappos-kukkulan lukuisat polut levittäytyivät moneen eri suuntaan. Nousimme Filopappoksen muistomerkille. Filipappos oli roomalainen senaattori, joka asui viimeiset vuotensa Ateenassa ja kuoli vuonna 114. Kreikkalaiset rakensivat senaattorille marmorihaudan ja muistomerkin, jossa hänet kuvataan Ateenan kansalaiseksi perheensä ympäröimänä. Muistomerkin lähellä oli kallio, jonne oli mukava istahtaa ihastelemaan Akropolista. Kukkulalta olikin parhaat näkymät Akropolikselle, vaikka sinne olikin hyvät näkymät ympäri kaupunkia.

Akropolis-kukkula oli vaikuttavampi kauempaa katsottuna, mitä itse kukkulalle kiivettyä. Parhenon oli kunnostuksen alla ja nosturit sekä rälläkät pilasivat hieman tunnelmaa.

Akropolis rakennettiin 400-luvulla eaa, niin sanotusti Ateenan "kulta-ajalla". Akropoliksen temppeleistä suurin osa pyhitettiin Ateenan suojelupyhimykselle Athenalle. Kaupunki alkoi hiljalleen kasvaa Akropoliksen ympärille.

Akropoliksen vaikuttavin temppeli Parthenon on kokenut vuosituhansien aikana monenlaista. Sitä on käytetty kirkkona ja moskeijana. Myös hakaristilippu on liehunut temppelissä natsien aikana. Sotien myötä temppeli on kärsinyt lukuisia vaurioita. Kunnostustyöt kestävät todennäköisesti pidempään, mitä tulen itse elämään.

Mainittakoon Akropolikselta myös Herodes Atticuksen odeion; upea roomalaistyylinen teatteri, joka on kunnostettu teatteri- ja konserttikäyttöön. Oma suosikkini oli Erekhtheion, jota koristavat karyatidit eli upeat pylväsneidot. Nykyiset pylväät ovat kopioita. Alkuperäisistä pylväistä viisi on Akropolis-museossa ja yksi Lontoossa British Museumissa.

Akropoliksen jälkeen seuraavaksi vaikuttavin nähtävyys oli Olympian Zeuksen temppeli, joka on ollut koko manner-Kreikan suurin pyhäkkö. Temppelin rakennustyöt aloitettiin 515 eaa, mutta valmistui vasta 131 eaa. Temppelin 104 pylväästä on enää 16 pylvästä jäljellä, mutta myös temppelin raunio oli vaikuttava.

Temppelin vieressä sijaitsi roomalaiskeisari Hadrianukselle kiitokseksi rakennettu kaksikerroksinen portti.

Ateenassa oli lukuisia enemmän ja vähemmän raunioituneita alueita, kuten roomalainen forum, joka toimi aikanaan tärkeänä markkinapaikkana sekä kaupallisena ja hallinnollisena keskuksena 1800-luvulle saakka.

Matkalla tuli väkisinkin verrattua Ateenaa Roomaan. Ateenassa viehätti Roomaa enemmän se, että nähtävyydet olivat lähempänä toisiaan ja kukkuloilta sai hyvän kokonaiskuvan koko kaupungista. Siinä missä Roomassa raunioita oli kyllästymiseen asti, niin Ateenassa niitä oli "sopivasti", eivätkä ne alkaneet ärsyttämään missään vaiheessa. Roomaan verrattuna Ateena tuntui paljon sympaattisemmalta kaupungilta.

Viimeisenä iltana menimme Lykavittos-kukkulalle katsomaan auringonlaskua kymmenien muiden turistien kanssa. Kukkulalta oli mielettömän upeat näkymät ja pääsimme vielä ihastelemaan Akropolis-kukkulaa uudesta kulmasta.

Tykkäsimme Ateenasta todella paljon. Reissusta jäi kaikin puolin hyvä fiilis, ja jopa sellainen, että Ateenaan voisi ehkä palata joku päivä uudelleen. En tiedä sainko auringonpistoksen, kun pohdin jopa, pitäisikö joskus suunnata Kreikkaan rantalomalle!