LÄHI-IDÄN LIIKENNEMERKKEJÄ JA KYLTTEJÄ

Yleensä liikennemerkit ja kyltit eivät herätä minussa sen suurempia tuntemuksia, mutta Arabiemiraattien ja Omanin matkalla innostuin kuvaamaan liikennemerkkejä ja kylttejä. Näitä merkkejä ei suomalaisessa autokoulussa tarvitse opetella!

Kamelivaroitus!
Kameleita jolkuttelikin sankoin joukoin aavikolla.

Merkeissä oli yleensä teksti sekä arabiaksi, että englanniksi.

Varo jalankulkijoita!

Vuohivaroitus!
Tarkkasilmäinen huomaa, että kyseessä on erityisesti pukkivaroitus.

Rauha kanssasi.
Kyltti Emiraattien ja Omanin rajalta.

IKIMUISTOINEN AL AININ MATKA

Matkustin Arabiemiraatteihin vierailemaan serkkuni perheen luokse Al Ainiin. Al Ain on sekä emiraattien suurin sisämaakaupunki, että vehrein kaupunki. Al Ain on kasvanut seitsemän yhä olemassa olevan keitaan ympärille ja Al Ainista viedäänkin juomavettä ympäri maata. Oli mukavaa nähdä, miten suomalainen perhe asuu aavikon keskellä ja samalla sain ikimuistoisia kokemuksia, joita normaali turisti tuskin pääsee kokemaan.

Valtavaa hiekkalinnaa muistuttava savitiililinnake

Al Ain ei ollut pelkkää aavikkoa

Ensimmäisenä aamunani pääsin Riina-serkun mukaan hänen työpaikalleen paikalliselle ala-asteelle. Keräännyimme aamulla sisäpihalle aamunavaukseen, josta oppilaat siirtyivät luokkiinsa. Serkkuni opettaa toista luokkaa, jossa oli parisenkymmentä tyttöä. Voin vain kuvitella, miten haasteellista työ on etenkin ensimmäisenä vuonna ollut, jolloin vain muutama oppilaista on osannut jonkin verran englantia, eikä muiden oppilaiden kanssa ole ollut yhteistä kieltä! Tytöt olivat oikein herttaisia ja mukavia ja heillä oli viihtyisä luokka.

Tervetuloa 2F luokkaan!

Kuviksen tunti

Lounasaikaan syödään omia eväitä

Serkkuni sai eräältä oppilaaltaan kutsun tämän tädin häihin, jotka sattuivat matkani kanssa päällekäin. Riina selvitti pääsenkö minäkin mukaan häihin ja olin tervetullut. Matkani loppuhuipennus olivatkin naisten häät, joissa istuttiin, syötiin ja juotiin. Paikallisten kuvaaminen ei ole sallittua, enkä edes yrittänyt salakuvata häitä, sillä olivathan häät ikimuistoinen kokemus, vaikkei niistä kuvamuistoja jäänytkään.

Pukeuduin häihin paikalliseen kansallispukuun kandoraan. Häävieraiden pukeutuminen vaihteli perinteisistä puvuista melko paljastaviinkin iltapukuihin. Paikalliset naiset olivat panostaneet ulkonäköönsä ja serkkuni oppilaskin oli ollut koulusta pois päästäkseen kauneussalonkiin kaunistautumaan. Ja voi kuinka kaunis prinsessa hän olikaan!

Serkukset valmiina häihin!
Arvaa kummalla on korkkarit?

Hääpöydät olivat täynnä ruokaa ja palvelusväki kiersi salia tarjoten mm. teetä, kahvia, hedelmämehuja, sahramilettuja ja pikkumunkkeja. Osa palvelusväestä kiersi tuoksujen kanssa ja vieraat sipaisivat lukuisia kertoja lisää tuoksuja ihoilleen ja vaatteilleen. Alkupalojen jälkeen pöytään kannettiin erilaisia lihoja sekä lihapuuroa, joka maistui vehnäpuuron ja nötköttin sekoitukselta. En ole pahoillaan, vaikka en tähän makuelämykseen törmäisi enää toista kertaa! Lopuksi saimme varsinaisen pääruuan, joka oli ilmeisesti vuohta. Kamelin lihaa ei tarjottu näissä häissä. Jälkiruuaksi tarjottiin erilaisia suklaita sekä limsaa. Ruokaa jäi valtavasti syömättä, mutta jäljelle jäänyt ruoka päätyy onneksi roskiksen sijaan köyhille.

Olimme siirtyneet pääruokaan, kun morsian saapui paikalle. Hän käveli hienossa valkoisessa häämekossaan lavalle, joka muistutti muotinäytöslavaa. Siellä morsian käveli muutaman kerran edestakaisin valonheittimien seuratessa häntä. Lopuksi morsian istuuntui lavalla olevalle sohvalle ja poseerasi lähisukulaisten kanssa valokuvaajalle.

Päätimme lähteä häistä kotiin ennen sulhasen saapumista paikalle. Hääjuhla päättyy yleensä siihen, kun sulhanen hakee morsiammen häistä. Kun pääsimme parkkipaikalle, niin sulhanen saapui juuri paikalle.

Arabiemiraateissa on yleistä mennä serkun kanssa naimisiin, jotta myötäjäiset pysyvät suvussa. Miehellä saattaa olla useampi vaimo - rajana on vain se, että miehen pitää pystyä elättämään kaikki vaimonsa ja heidän jälkeläiset.

Häiden lisäksi pääsin vierailemaan arabialaisessa kodissa. Pihalla odotti iso kaksikerroksinen paritalo. Toisella puolen taloa asui Riinan ystävä, toisella puolella ystävän miehen toinen vaimo. Perheen isä oli kotona, mutta häntä en mennyt kättelemään ja virallisesti itseäni esittelemään. Miestä kätellään vain, jos mies tekee ensin aloitteen. Sen sijaan talon äiti ja tyttäret tulivat tervehtimään minua kuin olisin läheinenkin ystävä eli he halasivat ja antoivat kolme poskisuudelmaa.

Vieraiden vastaanottohuone

Ruokalutila/olohuone. Ruokapöydästä huolimatta
arabialaiset ruokailevat lattialla maton päällä.

Olohuonetta

Perheen äiti halusi viedä minut aavikolle ja autoon lastattiin lapsikatras, vieraat sekä perheen lemmikki; metsästyshaukka. Metsästyshaukat ovat yleisiä lemmikkejä arabiemiraateissa ja perheen vanhimmat pojat kouluttivat haukkaa aavikolla ensin tekosyötin kanssa. Myöhemmin pojat päästivät ilmaan elävän linnun, jonka haukka pyydysti hetkessä. Me naisväki istuimme aavikolla teetä siemaillen samalla kun syötti lensi uhkaavasti meitä kohti!

Erilainen matkakumppani. P.S. Huomioi muovit tuliterän auton penkeillä.
Muoveja ei ihan heti pois otetakaan, jotta kaikki huomaavat arabinaisen
uuden auton!

Vähän jännitti pidellä teräväkynsistä ja -nokkaista kaveria

Aavikolla.
Huomioi sheikin lanseeraama arabialainen tervehdys!

Metsästyshaukan koulutusta

Metsästys on ohi

Paikallisista ihmisistä jäi oikein mukava mielikuva itselle. He olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia; minusta tuntui uskomattomalta, että pääsin vierailemaan arabialaisessa kodissa ja jopa häissä! Mukavaa ja vieraanvaraista oli toki myös suomalaisessa kodissa. Opin paljon paikallisesta kulttuurista esittämällä lukuisia kysymyksiä serkulleni ja sainkin sellaisen informaatiotulvan, että varmasti olen jotain unohtanutkin!

Serkkuni perheen talo muurien keskellä

Ensimmäinen kosketus arabialaiseen keittiöön,
joka muistutti minusta paljon turkkilaista keittiötä.

Matka oli kaikkine hienoine kokemuksineen tärkeä myös sillä, että pääsin tutustumaan paremmin kummipoikaani Verttiin sekä myös sanavalmiiseen isoveljeen Jamiin. Teimme yhdessä mukavan päiväretken Al Ainin eläintarhaan, joka oli rakennettu hyvällä maulla eläimiä kunnioittaen. Eläintarhassa oli sellaisiakin eläimiä, joita en ole ennen nähnyt, kuten arabialainen hiekkakissa ja albiinosiili.

Kartanlukija ja kumppanit

Paikallinen perhe

Kestosuosikkini valkoinen tiikeri

"Herätkää leijonat!"

Leijonat päiväunilla

Uskomattoman hieno ja laaja afrikkalaisten eläimien aitaus!

Mikäs se sellainen eläintarha olisi, josta ei moskeijaa löytyisi?

Kiitos Riina, Tuukka, Jami ja Vertti! Teitte matkastani ikimuistoisen! Sukran!

PUKEUTUMIS- JA KÄYTTÄYTYMISSÄÄNTÖJÄ ARABIAAN

Odotan jo kovasti seuraavaa matkaani. Olen lähdössä Arabiemiraatteihin vierailemaan ensin 2,5-vuotiaan kummilapseni ja serkkuni perheen luokse Al Ainiin, jonka jälkeen vietän muutaman päivän yksin Dubaissa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun matkustan yksin kauemmas, mutta jostain syystä yksin naisena arabimaahan matkustaminen herättää minussa ennakkoluuloja ja epäilyksiä. Haluan, että minuun suhtaudutaan tasa-arvoisena ihmisenä, mutta sen sijaan joudun miettimään pukeutumistani ja missä liikun iltaisin.

Olen hakenut tietoa nähtävyyksistä netin kautta ja lueskellut matkaoppaita. Thomas Cook julkaisujen CitySpots Dubai -matkaoppaassa oli erillinen kappale naismatkustajille sekä mielenkiintoinen käyttäytymisetiketti. Alla vapaa käännökseni.

OHJE NAISMATKUSTAJALLE

Älä jätä stereotypioiden tai väärinkäsitysten takia matkustamatta Dubaihin tai Arabiemiraattien muille alueille, jos olet nainen. Maassa säännöt ovat erilaiset, mutta eivät niin erilaiset, että ne estäisivät vierailusi. Noudata muutamia yksinkertaisia vinkkejä niin Emiraattien kokemuksestasi tulee parempi.

Naisen on täysin hyväksyttävää etuilla jonossa tai pyytää palvelua ennen miehiä. Tällä tavalla nainen pyritään turvaamaan miesten katseilta sekä poistamaan houkutukset niiltä miehiltä, jotka tuijottavat sinua.

TEE NÄIN

• Pukeudu siveellisesti välttäen shortseja, t-paitoja ja hihattomia pukuja. Mitä enemmän paljastat ihoasi, niin sitä enemmän saat epätoivottua huomiota. Peitä käsivarret, sääret, hartiat ja kaula. Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon - isot paidat ja pitkät hameet eivät ainoastaan viilennä oloasi aavikolla, vaan suojaavat myös auringolta.
• Kysy mieluummin apua naiselta kuin mieheltä.
• Istu julkisessa liikenteessä naisen vieressä, jos mahdollista.
• Vältä suoraa katsekontaktia paikallisten miesten kanssa. Aurinkolaseista on paljon apua.
• Pidä sormusta vasemmassa nimettömässä. Se antaa vaikutelman, että olet varattu.
• Ole väkijoukossa tarkkaavainen, sillä niissä saatat joutua ongelmiin.
• Kun ruokailet yksin, niin pyydä pöytää ravintolan perhepuolelta, jos sellainen on saatavilla.
• Jos sinulla on ongelmia karkoittaa "ihailija" kannoiltasi, niin mene lähimpään hotelliin, pankkiin tai kauppaan. Jos tarvitset apua, niin pyydä ihmisiä soittamaan poliisille.

ÄLÄ TEE NÄIN

• Vastaa mauttomiin tai töykeisiin kommentteihin.
• Istu taksissa etupenkillä, ellei kuljettaja ole nainen.

KÄYTTÄYTYMISETIKETTI 

Dubai voi tuntua modernilta ja röyhkeältä, mutta arabit suhtautuvat tiettyihin etikettisääntöihin todella vakavasti. Jos haluat välttää epäkohteliaan käyttäytymisen, niin noudata muutamia sosiaalisia sääntöjä.

• Älä niistä nenääsi tai selvitä kurkkuasi äänekkäästi julkisilla paikoilla. Jos olet flunssassa, niin niistä nenäsi vessassa.
• Älä istu selkä muihin ihmisiin päin.
• Älä osoita jalkapohjillasi ihmisiä, ellet pidä kenkiä.
• Älä naura tai puhu liian äänekkäästi. Pieni naurun hykerrys ja maltillinen äänensävy ovat päivän sana.
• Älä syö seisten tai kävellessäsi etenkään kävellessäsi kadulla. Tämä pätee myös vesipullon hörppimiseen!
• Käytä aina oikeaa kättäsi syömiseen tai jos ojennat tai vastaanotat jotain.
• Älä ojenna kättäsi naiselle, ellei hän tee sitä ensin.

Onneksi matkaani on vielä reilu viikko ja toivon mukaan ehdin siihen mennessä toipua flunssastani, etten joudu aiheuttamaan pahennusta niistäen nenääni. Säätiedotus lupaa n. 25 asteen päivälämpötiloja, joten joudun miettimään, miten voin hörppiä salaa vettä seisten tai kävellessä. Mitä tulee pukeutumiseen, niin pidän itsestään selvyytenä, että pukeudun muslimimaassa asiallisesti. Enpähän ainakaan polta ihoani!


* * * * *

15.2.2014 JÄLKIKIRJOITUS

Länsimaiden media ja edellä mainitsemani matkaopas onnistuivat luomaan melkoisia ennakkoluuloja ja varautuneisuutta ennen matkaani. Tunsin Dubaissa oloni turvalliseksi, enkä kokenut kenenkään tuijottavan tai ahdistelevan minua. Ohikulkijoiden päät saattoivat välillä kääntyä, kun istuin yksin ravintoloiden terasseilla, mutta mitä sitten - kukaan ei jäänyt tuijottamaan. Istuin jopa metrossa miehen(!) vieressä ja yhden metromatkan aikana vieressäni seisonut mies kyseli paitani hihan alta pilkottaneista tatuoinneista, että ovatko ne oikeita vai hennatatuointeja. En edelleenkään tuntenut oloani ahdistuneeksi.

Seurasin mielenkiinnolla, että näenkö Dubaissa yksinmatkustavia naisia. Heitä oli jonkin verran, mutta ei paljoakaan. Kiinnitin myös huomiota naisten pukeutumiseen. Suurin osa peitti hartiat ja polvet pukeutumisellaan, mutta joukossa oli myös paljastavampaa pukeutumista lähinnä itänaapureidemme keskuudessa. Itse kuljin pitkässä hameessa tai housuissa ja kyynärpäät peittävässä paidassa. Kaulaa en tosin peittänyt, vaikka matkaoppaassa niin kehoitettiinkin.

Metroissa oli omia vaunuja naisille ja naiset kyllä pitivät huolen, että vahingossa naisten vaunuun erehtynyt turisti ohjattiin pikaisesti toiseen vaunuun. Myös Japanissa on naisille omia vaunuja, joten tässäkään ei mielestäni ollut mitenkään ihmeellistä. Ostoskeskuksien auloissa oli kylttejä, joissa kehoitettiin pukeutumaan asiallisesti ja välttämään hellyydenosoituksia. Myös Lontoon Harrods tavaratalon ovella olevassa kyltissä pyydetään pukeutumaan asiallisesti, joten "not big deal".

KAUNIS JA VUORISTOINEN TENERIFFA

Teneriffan matka oli minulle henkilökohtaisesti erikoinen. Yleensä matkustan mieheni tai siskoni kanssa, mutta nyt olin reissussa kolmen naisen porukalla. Toisekseen olen joskus vannonut, etten ikinä matkusta Kanarian saarille. Ai, miksikö? Mielikuvissani Kanarian saaret ovat täynnä suomibaareja ja humalaisia suomalaisia. Mielikuvissani matkalla ei tehdä juuri muuta kuin maataan rannalla ja käydään välillä syömässä lihapullia lähikuppilassa suomihumpan soidessa taustalla. Onneksi mielikuvani osottautuivat vääriksi ainakin Teneriffan saaren osalta!

Norwegianin edulliset lennot saivat Teneriffan kuulostamaan houkuttelevalta kohteelta tammikuussa ja olikin ihana lentää pimeästä vesisateesta... ...vesisateeseen. Teneriffalla satoi vettä ensimmäisenä päivänämme, mutta onneksi vettä satoi seuraavan kerran vasta kun otimme taksin takaisin lentokentälle. Jos lomalta kaipaa paahtavaa auringonpaistetta ja itsensä grillaamista, niin sitten on parempi suunnistaa tammikuussa Kaakkois-Aasiaan, mutta Teneriffan sää oli itselle sopiva. Ei liian kylmä, eikä liian kuuma. Sää oli enimmikseen pilvinen, mutta ehdimme nauttia auringostakin.

Punavalkoiset siivet

Hotellimme H10 Las Palmeras sijaitsi saaren eteläosassa Playa de las Americasissa. Valitsimme hotellihuoneeseen puolihoidon eli illallinen kuului hintaan ilman juomia. Hotellimme oli laadukas ja onnistuimme saamaan huoneen tarjoushintaan. Aamupalalla nautimme Kir Royalea (1 osa mustaherukkalikööriä, 5 osaa shampanjaa) sekä churroseja; espanjalaisia munkkeja. Illallisella maistuivat papas arrugadas mojo-kastikkeen kera eli kanarialaiset tönkkösuolatut perunat korianteri- sekä chilikastikkeen kera, nam!

Valtavan kokoisen hotellimme yksi julkisivu

Mutta teimme matkalla toki muutakin kuin söimme, vaikka kotona puntari sanookin jotain muuta. Ehdin Las Americasin rannalle vain yhtenä päivänä ja viimeisenä päivänä piipahdin hotellin uima-altaalla. Muuten olin koko ajan menossa yksin, kaksin tai kolmin.

Pohjoistuuli toi pilviä etelää kohden, mutta onneksi pilvet rakoilivat yllämme
ja saimme nauttia myös auringosta! 

Espanjan korkeimman vuoren (3718 m), El Teiden lumihuippu näkyi melkein joka puolella saarta. Teide ei tällä kertaa houkutellut reissukavereitani, joten lähdin tekemään vuoreen lähempää tuttavuutta yksin - tosin matkatoimiston järjestämällä bussimatkalla. Ajoimme suoraan niin ylös kuin autolla pääsee eli köysiradan luokse. Monet bussikyytiläiset jäivät köysiratatasanteelle ihastelemaan maisemia, mutta minä halusin ylemmäs. Ihan vuoren huipulle, kraatterin reunalle tarvitaan erillinen lupa, jota minulla ei ollut. Tosin tällä kertaa näköalatasanteelta ei päässyt jatkamaan erillisille patikointipoluille, sillä polut olivat lumen ja jään peitossa.

Jeesus oli vaeltanut Teidelle

Köysirata vuoren huipulle

Patikointipolut oli suljettu

Vaikka patikointipolut olisivatkin olleet avoinna, niin tuskin olisin jaksanut kovin pitkälle patikoida. Hengästyin hieman jo pelkästään kulkiessani näköalatasanteen päästä päähän, sillä vuorella happitaso on puolet vähemmän, mitä merenpinnan tasolla.

El Teiden huippu

Maisemia

Ja lisää maisemia

Todistusaineistoa vuoren valloituksesta

Matka vuoren huipulta jatkui lukuisine valokuvaustaukoineen Teiden kansallispuiston halki. Maisemia kelpasi ihastella alempaakin. Kansallispuistossa voisi helposti kuvitella olevansa kuussa tai Marsissa ja olinkin aivan fiiliksissä maisemia katsellessa. Teiden puisto on myös Apinoiden planeetta; alkuperäinen vuoden 1966 Apinoiden planeetta elokuva on osittain kuvattu Teiden kansallispuistossa.*

Teiden kansallispuistoa

El Teide taustalla

Olenko kuussa vai Marssissa?

Apinoiden planeetta?

Adios, El Teide!

Teiden ja La Gomeran retken lisäksi mielettömiä maisemia tarjosi automatka Mascaan. Masca on pieni kylä saaren länsiosassa, jonne mutkittelee serpentiinitie. Vaikka matkaopas varoitteleekin Mascan vuoristotiellä ajamista, niin tie itsessään oli hyväkuntoinen ja kaksi autoa mahtuivat ohittamaan toisensa, etenkin kun allamme oli pieni Panda. Vuoristoretkille kannattaa varata lämpimästi vaatetta mukaan - Teidelle tajusin pukeutua lämpimästi, mutta valokuvaustauot Mascan teillä olivat todella vilpoisia, kun en hoksannut pukeutua asianmukaisesti.

Mascan vuoristoteillä kuljettiin vuoteen 1991 asti aaseilla,
nykyään pääsee onneksi liikkumaan myös Pandalla!

Huikeita maisemia

Mutkikkaita teitä

Mascan kylää

Matka jatkuu kohti pohjoista

Mascan lähelläkin oli lukuisia patikointireittejä

Mascasta lähdimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Pysähdyimme ihastuttavaan Garachicon kylään meren rannalla ja jatkoimme siitä Puerto de la Cruziin.

Garachicon kylä

Puerto de la Cruz on saaren pohjoisosassa sijaitseva isompi kaupunki, joka on turistien suosiossa. Puerto vaikutti alueena paljon mielenkiintoisemmalta, mitä meidän hotellialueemme Las Americas. Puertossa oli turistirysän sijaan enemmän kaupunkitunnelmaa, mutta negatiivisena puolena koin suomalaisturismin korostumisen Puertossa. Toki suomalaisia näkyi myös Americasissa, mutta Puertossa jopa ravintoloiden ruokalistat olivat suomeksi ja törmäsimme mm. Suomi-kerhoon. Suomalaisia iltapäivälehtiä olisi puolestaan voinut ostaa useammista saaren isoimmista kohteista. Matkustaessani haluan päästä hetkeksi kauas Suomesta ja suomalaisista, joten siksi kammoksun suomalaiskohdetta.

Puerto de la Cruzin katukuvaa

Wuhuu! Suomi-kerho!

Seuraavalla mahdollisella Teneriffan matkalla valitsisin ennemmin majapaikan sijainniksi mieluummin Puerton, mitä Las Americasin, sillä kaupungissa itsessään oli enemmän nähtävää. Ja vaikka kaupungissa ei olekaan kunnon uimarantaa, niin rannalle on rakennettu laaja pääsymaksullinen Lago Martianez -alue lukuisine merivesialtaineen, suihkukaivoineen, aurinkoterasseineen ja palmuineen.

Lago Martianez

Puerton rantaa

Tällä rannalla ei paljon uida!

Tein myöhemmin toisenkin retken Puerto de la Cruziin, tosin kaupungissa sijaitsevaan Loro Parqueen eli eläinpuistoon. Paljon eläinpuistoja kiertäneenä voin antaa eläinpuistolle hyvän, ellen jopa erinomaisen arvosanan. Puisto oli itsessään hyvin kaunis lukuisine puineen ja kukkineen, ja eläimillä oli laajat ja luonnonmukaiset elinolosuhteet. Ainoastaan olin hieman pettynyt valasnäytökseen. Olen nähnyt vain yhden valasnäytöksen aikaisemmin, joten odotin näytöstä paljon. Oletin useamman puiston lukuisista valaista tekevät hyppyjä yhtä aikaa, mutta sen sijaan päivän päätähtinä olivat vain kolme valasta ja hekin esiintyivät lähinnä eri aikaan. Positiivistä kuitenkin oli, että näin elämäni ensimmäisen kerran muurahaiskarhuja. Olivat aika hassuja otuksia!

Loro Parquen sisäänkäynti

Puistossa oli mm. gorilloja...

Muurahaiskarhuja...

Valaita...

Haitunneli, jossa oli laiska hai,
joka vain makasi tunnelin päällä

Ihania tiikereitä

Kaunista kasvillisuutta

Lisäksi kävimme matkan aikana katsomassa monipuolisen espanjalaisen tanssiesityksen Evolucionin. Esitystä ei saanut kuvata, mutta voin suositella esitystä Teneriffan matkaajille. En voinut olla vertaamatta esitystä aiemmin kesällä näkemääni Moulin Rougen näytökseen. Vaikka Moulin Rouge olikin hieno kokemus, niin Evolucionin tanssiesitykset ja musiikki olivat mielestäni laadukkaampia - ainoastaan teatteri itsessään oli tylsä, sillä istuimme tavallisessa teatterissa ahtaasti rivi toisensa perässä.

Innostuin matkan aikana myös shoppailemaan. Monet ovat sanoneet Kanarian saarten hintatason olevan kallis, mutta mielestäni Teneriffa oli kohtuuhintainen. Verovapaat hinnat suosivat shoppailijan kukkaroa - ainoastaan retket olivat mielestäni hieman hintavia.

Tätä en olisi uskonut sanovani ennen matkaani: voisin kuvitella joskus vielä palaavani Teneriffalle. Ottaisin mukaan kapeilla vuoristoteillä sujuvasti autoilevan reissukamun, jonka kanssa voisi kiertää saarta paikasta toiseen ja ihastella etenkin pieniä kyliä. Teneriffa jää mieleeni yhtenä Euroopan kauneimpana paikkana, missä riittää maisemia ihasteltavaksi!

Playa de Las Americasin rantabulevardi

* * * * *

*15.2.2014 JÄLKIKIRJOITUS

Aloin hiljattain katsoa alkuperäistä Apinoiden planeetta elokuvaa, jotta saisin vielä fiilistellä ja muistella Teneriffan matkaani. Tunnelma lopahti nopeasti, sillä elokuvassa ei ollut mitään Teiden kansallispuistoon viittaavaa. Ei auttanut kuin alkaa googlaamaan ja suuri kusetus paljastui. Jostain syystä ihmisille uskotellaan, että Apinoiden planeetan lisäksi monia muitakin elokuvia on kuvattu Teneriffalla. Muutama elokuva onkin kuvattu saarella, mutta ei ainakaan Apinoiden planeettaa. Alunperin luin elokuvan kuvauksista Berlitzin Kanariansaaret oppaasta! Myös suomalainen matkatoimisto mainostaa elokuvan kuvatun Teidellä sekä lukuisat muut nettisivustot.

Joka tapauksessa Teiden maisemat olivat komeat ilman apinoitakin ja tulipahan katsottua hyvä elokuva pitkästä aikaa uudestaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.