KAUNIS JA VUORISTOINEN TENERIFFA

Teneriffan matka oli minulle henkilökohtaisesti erikoinen. Yleensä matkustan mieheni tai siskoni kanssa, mutta nyt olin reissussa kolmen naisen porukalla. Toisekseen olen joskus vannonut, etten ikinä matkusta Kanarian saarille. Ai, miksikö? Mielikuvissani Kanarian saaret ovat täynnä suomibaareja ja humalaisia suomalaisia. Mielikuvissani matkalla ei tehdä juuri muuta kuin maataan rannalla ja käydään välillä syömässä lihapullia lähikuppilassa suomihumpan soidessa taustalla. Onneksi mielikuvani osottautuivat vääriksi ainakin Teneriffan saaren osalta!

Norwegianin edulliset lennot saivat Teneriffan kuulostamaan houkuttelevalta kohteelta tammikuussa ja olikin ihana lentää pimeästä vesisateesta... ...vesisateeseen. Teneriffalla satoi vettä ensimmäisenä päivänämme, mutta onneksi vettä satoi seuraavan kerran vasta kun otimme taksin takaisin lentokentälle. Jos lomalta kaipaa paahtavaa auringonpaistetta ja itsensä grillaamista, niin sitten on parempi suunnistaa tammikuussa Kaakkois-Aasiaan, mutta Teneriffan sää oli itselle sopiva. Ei liian kylmä, eikä liian kuuma. Sää oli enimmikseen pilvinen, mutta ehdimme nauttia auringostakin.

Punavalkoiset siivet

Hotellimme H10 Las Palmeras sijaitsi saaren eteläosassa Playa de las Americasissa. Valitsimme hotellihuoneeseen puolihoidon eli illallinen kuului hintaan ilman juomia. Hotellimme oli laadukas ja onnistuimme saamaan huoneen tarjoushintaan. Aamupalalla nautimme Kir Royalea (1 osa mustaherukkalikööriä, 5 osaa shampanjaa) sekä churroseja; espanjalaisia munkkeja. Illallisella maistuivat papas arrugadas mojo-kastikkeen kera eli kanarialaiset tönkkösuolatut perunat korianteri- sekä chilikastikkeen kera, nam!

Valtavan kokoisen hotellimme yksi julkisivu

Mutta teimme matkalla toki muutakin kuin söimme, vaikka kotona puntari sanookin jotain muuta. Ehdin Las Americasin rannalle vain yhtenä päivänä ja viimeisenä päivänä piipahdin hotellin uima-altaalla. Muuten olin koko ajan menossa yksin, kaksin tai kolmin.

Pohjoistuuli toi pilviä etelää kohden, mutta onneksi pilvet rakoilivat yllämme
ja saimme nauttia myös auringosta! 

Espanjan korkeimman vuoren (3718 m), El Teiden lumihuippu näkyi melkein joka puolella saarta. Teide ei tällä kertaa houkutellut reissukavereitani, joten lähdin tekemään vuoreen lähempää tuttavuutta yksin - tosin matkatoimiston järjestämällä bussimatkalla. Ajoimme suoraan niin ylös kuin autolla pääsee eli köysiradan luokse. Monet bussikyytiläiset jäivät köysiratatasanteelle ihastelemaan maisemia, mutta minä halusin ylemmäs. Ihan vuoren huipulle, kraatterin reunalle tarvitaan erillinen lupa, jota minulla ei ollut. Tosin tällä kertaa näköalatasanteelta ei päässyt jatkamaan erillisille patikointipoluille, sillä polut olivat lumen ja jään peitossa.

Jeesus oli vaeltanut Teidelle

Köysirata vuoren huipulle

Patikointipolut oli suljettu

Vaikka patikointipolut olisivatkin olleet avoinna, niin tuskin olisin jaksanut kovin pitkälle patikoida. Hengästyin hieman jo pelkästään kulkiessani näköalatasanteen päästä päähän, sillä vuorella happitaso on puolet vähemmän, mitä merenpinnan tasolla.

El Teiden huippu

Maisemia

Ja lisää maisemia

Todistusaineistoa vuoren valloituksesta

Matka vuoren huipulta jatkui lukuisine valokuvaustaukoineen Teiden kansallispuiston halki. Maisemia kelpasi ihastella alempaakin. Kansallispuistossa voisi helposti kuvitella olevansa kuussa tai Marsissa ja olinkin aivan fiiliksissä maisemia katsellessa. Teiden puisto on myös Apinoiden planeetta; alkuperäinen vuoden 1966 Apinoiden planeetta elokuva on osittain kuvattu Teiden kansallispuistossa.*

Teiden kansallispuistoa

El Teide taustalla

Olenko kuussa vai Marssissa?

Apinoiden planeetta?

Adios, El Teide!

Teiden ja La Gomeran retken lisäksi mielettömiä maisemia tarjosi automatka Mascaan. Masca on pieni kylä saaren länsiosassa, jonne mutkittelee serpentiinitie. Vaikka matkaopas varoitteleekin Mascan vuoristotiellä ajamista, niin tie itsessään oli hyväkuntoinen ja kaksi autoa mahtuivat ohittamaan toisensa, etenkin kun allamme oli pieni Panda. Vuoristoretkille kannattaa varata lämpimästi vaatetta mukaan - Teidelle tajusin pukeutua lämpimästi, mutta valokuvaustauot Mascan teillä olivat todella vilpoisia, kun en hoksannut pukeutua asianmukaisesti.

Mascan vuoristoteillä kuljettiin vuoteen 1991 asti aaseilla,
nykyään pääsee onneksi liikkumaan myös Pandalla!

Huikeita maisemia

Mutkikkaita teitä

Mascan kylää

Matka jatkuu kohti pohjoista

Mascan lähelläkin oli lukuisia patikointireittejä

Mascasta lähdimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Pysähdyimme ihastuttavaan Garachicon kylään meren rannalla ja jatkoimme siitä Puerto de la Cruziin.

Garachicon kylä

Puerto de la Cruz on saaren pohjoisosassa sijaitseva isompi kaupunki, joka on turistien suosiossa. Puerto vaikutti alueena paljon mielenkiintoisemmalta, mitä meidän hotellialueemme Las Americas. Puertossa oli turistirysän sijaan enemmän kaupunkitunnelmaa, mutta negatiivisena puolena koin suomalaisturismin korostumisen Puertossa. Toki suomalaisia näkyi myös Americasissa, mutta Puertossa jopa ravintoloiden ruokalistat olivat suomeksi ja törmäsimme mm. Suomi-kerhoon. Suomalaisia iltapäivälehtiä olisi puolestaan voinut ostaa useammista saaren isoimmista kohteista. Matkustaessani haluan päästä hetkeksi kauas Suomesta ja suomalaisista, joten siksi kammoksun suomalaiskohdetta.

Puerto de la Cruzin katukuvaa

Wuhuu! Suomi-kerho!

Seuraavalla mahdollisella Teneriffan matkalla valitsisin ennemmin majapaikan sijainniksi mieluummin Puerton, mitä Las Americasin, sillä kaupungissa itsessään oli enemmän nähtävää. Ja vaikka kaupungissa ei olekaan kunnon uimarantaa, niin rannalle on rakennettu laaja pääsymaksullinen Lago Martianez -alue lukuisine merivesialtaineen, suihkukaivoineen, aurinkoterasseineen ja palmuineen.

Lago Martianez

Puerton rantaa

Tällä rannalla ei paljon uida!

Tein myöhemmin toisenkin retken Puerto de la Cruziin, tosin kaupungissa sijaitsevaan Loro Parqueen eli eläinpuistoon. Paljon eläinpuistoja kiertäneenä voin antaa eläinpuistolle hyvän, ellen jopa erinomaisen arvosanan. Puisto oli itsessään hyvin kaunis lukuisine puineen ja kukkineen, ja eläimillä oli laajat ja luonnonmukaiset elinolosuhteet. Ainoastaan olin hieman pettynyt valasnäytökseen. Olen nähnyt vain yhden valasnäytöksen aikaisemmin, joten odotin näytöstä paljon. Oletin useamman puiston lukuisista valaista tekevät hyppyjä yhtä aikaa, mutta sen sijaan päivän päätähtinä olivat vain kolme valasta ja hekin esiintyivät lähinnä eri aikaan. Positiivistä kuitenkin oli, että näin elämäni ensimmäisen kerran muurahaiskarhuja. Olivat aika hassuja otuksia!

Loro Parquen sisäänkäynti

Puistossa oli mm. gorilloja...

Muurahaiskarhuja...

Valaita...

Haitunneli, jossa oli laiska hai,
joka vain makasi tunnelin päällä

Ihania tiikereitä

Kaunista kasvillisuutta

Lisäksi kävimme matkan aikana katsomassa monipuolisen espanjalaisen tanssiesityksen Evolucionin. Esitystä ei saanut kuvata, mutta voin suositella esitystä Teneriffan matkaajille. En voinut olla vertaamatta esitystä aiemmin kesällä näkemääni Moulin Rougen näytökseen. Vaikka Moulin Rouge olikin hieno kokemus, niin Evolucionin tanssiesitykset ja musiikki olivat mielestäni laadukkaampia - ainoastaan teatteri itsessään oli tylsä, sillä istuimme tavallisessa teatterissa ahtaasti rivi toisensa perässä.

Innostuin matkan aikana myös shoppailemaan. Monet ovat sanoneet Kanarian saarten hintatason olevan kallis, mutta mielestäni Teneriffa oli kohtuuhintainen. Verovapaat hinnat suosivat shoppailijan kukkaroa - ainoastaan retket olivat mielestäni hieman hintavia.

Tätä en olisi uskonut sanovani ennen matkaani: voisin kuvitella joskus vielä palaavani Teneriffalle. Ottaisin mukaan kapeilla vuoristoteillä sujuvasti autoilevan reissukamun, jonka kanssa voisi kiertää saarta paikasta toiseen ja ihastella etenkin pieniä kyliä. Teneriffa jää mieleeni yhtenä Euroopan kauneimpana paikkana, missä riittää maisemia ihasteltavaksi!

Playa de Las Americasin rantabulevardi

* * * * *

*15.2.2014 JÄLKIKIRJOITUS

Aloin hiljattain katsoa alkuperäistä Apinoiden planeetta elokuvaa, jotta saisin vielä fiilistellä ja muistella Teneriffan matkaani. Tunnelma lopahti nopeasti, sillä elokuvassa ei ollut mitään Teiden kansallispuistoon viittaavaa. Ei auttanut kuin alkaa googlaamaan ja suuri kusetus paljastui. Jostain syystä ihmisille uskotellaan, että Apinoiden planeetan lisäksi monia muitakin elokuvia on kuvattu Teneriffalla. Muutama elokuva onkin kuvattu saarella, mutta ei ainakaan Apinoiden planeettaa. Alunperin luin elokuvan kuvauksista Berlitzin Kanariansaaret oppaasta! Myös suomalainen matkatoimisto mainostaa elokuvan kuvatun Teidellä sekä lukuisat muut nettisivustot.

Joka tapauksessa Teiden maisemat olivat komeat ilman apinoitakin ja tulipahan katsottua hyvä elokuva pitkästä aikaa uudestaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.