Oli yllättävää, että todella monet Meathin asukkaat nostivat kättä ja hymyilivät, kun he ajoivat vastaan kukkulalle vievällä kapealla tiellä. Turistit ovat ilmeisen tervetulleita Taraan. Tien päässä oli kahvila/ravintola ja kaksi ihastuttavaa putiikkia.
En tiennyt Taran kukkulasta mitään ennen sinne menoa, vaan siskoni kertoi minulle kivestä, joka huutaa, jos siihen koskee tuleva kuningas. Jaahas, taas näitä Päivin hörhöjuttuja, johon olin pahaa aavistamattomana menossa mukaan!
Taraan voi törmätä kelttiläisissä myyteissä ja legendoissa. Se oli aikoinaan tärkeä hallinnollinen ja kulttuurillinen paikka kelttien ja myöhemmin viikinkien keskuudessa. Taran kuninkuudesta kisailtiin aikoinaan kukkulalla. Yksi tehtävä oli seistä yhdellä jalalla rasvalla voidellun kohtalon kiven päällä. Kohtalon kivi huusi, jos sitä koski tuleva kuningas ja kuningas kruunattiin virkaan kukkulalla. Meidän piti tietenkin Päivin kanssa testata onko meissä kuningasainesta, mutta kivi ei päästänyt pienintäkään pihahdusta sitä koskiessa.
Taran kukkula oli kaikinpuolin upea paikka. Sieltä on komeat näköalat ja maasto on mielenkiintoinen. Maahan on jäänyt muinaisilta ajoilta valtavat pyöreät uurteet.
Taran merkitys hiipui hiljalleen, kun Pyhä Patrick saapui 400-luvulla alueella ja aloitti kristillisen lähetystyön. Todennäköisesti kohtalon kivikään ei ole saanut puheenvuoroa sen jälkeen.
Tarasta palasimme bussilla takaisin Dubliniin ja hyppäsimme seuraavaksi junaan ja suuntasimme kohti rannikkoa ja Howthin kylää. Howthiin on ainoastaan puolen tunnin junamatka eli sinne kannattaa ehdottomasti suunnata, jos haluaa Dublinin reissun aikana nähdä myös rannikkoa.
Howth oli aiemmin pieni kalastajakylä, mutta nykyisin se on täynnä ravintoloita ja sinne tullaan kaupungista rentoutumaan. Howth on varmasi seafoodin ystävän unelmapaikka, sillä kalaravintoloissa riittää valinnan varaa ja myös ravintoloiden tarjonta on monipuolinen kalastajakylässä. Howthissa voi veneillä, katsella lintuja tai bongata hylkeitä! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin hylkeitä luonnossa!
Me tutustuimme Howthiin kävellen rannan tuntumassa ja kävimme Pyhän Marian luostarin raunioilla. Niin Howthissa kuin Tarassakin on myös patikointimahdollisuuksia reippailusta kiinnostuneille.
Howthissa suuntasimme takaisin Dubliniin illalliselle ja viimeiselle oluelle. Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö lentokentälle. Voi, kun olisimme voineet jäädä ihanaan Irlantiin pidemmäksi aikaa! Reissu oli monipuolinen, ja oli hienoa päästä kaupungin ulkopuolellekin ja saada vähän erilaisiakin kokemuksia. Howthin ja Taran retkissä oli parasta, että pääsimme liikkumaan omatoimisesti ilman jonkun toisen sanelemaa aikataulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti