Tallinnan matkan tarkoituksena oli vierailla Patarein vankilassa. Vankila on auki toukokuusta syyskuun loppuun ja viimeksi Tallinnassa vieraillessani vankila oli jo suljettu talven ajaksi. Vankila aukeaa kello 12 ja minulla oli reilu tunti joutoaikaa satamaan saavuttuani ennen vankilan ovien aukeamista. Kävelin vuoden 1980 olympialaisiin suuunnitellulle Leninin kulttuuri- ja urheilupalatsille Linnahallille ja kävin Patarein vankilan vieressä olevan Lentosataman pihalla katselemassa vanhoja sota-aluksia aikani kuluksi.
Patarei rakennettiin alunperin merilinnoitukseksi ja se valmistui vuonna 1840. Myöhemmin puolustusrakennelma toimi kasarmina ja vuosina 1920-2002 Patarei toimi vankilana. Vuodesta 2007 alkaen Patarei on toiminut yleisölle avoimena vankilamuseona ja sen alue toimii myös kulttuuripuistona, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja konsertteja.
Vierailu Patareissa oli ehdottomasti laivamatkan arvoinen. Vilkas mielikuvitus ja lähes autio vankila olivat aika ahdistava yhdistelmä yksin matkustavalle. Vankilassa oli muitakin turisteja, mutta törmäsin heihin lähinnä pihalla. Oli jännittävää tutkia vankilan synkkiä kolkkia yksin. Osa selleistä oli valaistu, mutta useimmat sellit ja huoneet olivat hämäriä ja niihin astuessa tuli vainoharhainen olo; kohta joku lukitsee minut selliin ja jään entiseen vankilaan jonkun psykopaatin vangiksi. Vankilan toimenpidehuoneissa tuli sellainen olo, että Doctor Satan tai joku muu mielipuoli tekee minulla kohta ihmiskokeitaan.
Ennen toista maailmansotaa vankeja teloitettiin myrkyttämällä tai hirttämällä. Hirttohuoneessa oli edelleen avoin pudotusaukko, mutta sentään köysiä ei enää roikkunut katosta. Viimeinen teloitus Patareissa tapahtui vuonna 1991. Ihan kaikkia vankilan syrjäisimpiä kolkkia en kiertänyt, enkä nähnyt vankilan ampumishuonetta, jonka seinät on maalattu punaruskeiksi, jotta verijäljet on saatu peitettyä.
Vankilassa oli runsaasti taidetta. Patarein esitteessä ei kerrottu taiteilijoista mitään, mutta ilmeisesti taide liittyy kulttuuripuiston toimintaan. Patarei oli melkoinen sekoitus kantaaottavaa taidetta sekä vankilan historiaa.
Vankilan takapihalla oli rantabaari. Kyllä, luit oikein! Käväisin tsekkaamassa paikan ja tuntui aika kornilta, kun turisteja makasi vankilan takapihalla aurinkotuoleissa. Rantabaarista oli upea näköala merelle, mutta itse halusin mieluummin jatkaa matkaa vanhaan kaupunkiin, mitä jäädä koko päiväksi vankilaan.
Ennestään olen vieraillut ainoastaan Dublinissa Kilmainhamin vankilassa, mutta pidin Patareita mielenkiintoisempana vankilana. Mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti vahvasti se, että Kilmainhamissa kuljettiin oppaan mukana ryhmässä ja Patareissa seuranani oli ainoastaan vilkas mielikuvitukseni.
Patarein jälkeen kävin vanhassa kaupungissa kävelemässä tälle kesää harvinaisesta auringonpaisteesta nauttien ja kävin tuliaisostoksilla Kohvierissä. Lyhyeen päiväreissuun ei mahdu mahdottomia, mutta sain sen, mitä lähdin Tallinnasta hakemaankin eli mielettömän vierailun vankilassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti