TÄRKEINTÄ ON MATKA, EI MÄÄRÄNPÄÄ

Olemme kahdesti siskoni kanssa olleet aikuisiällä karavaanarivanhempiemme kanssa kiertämässä autolla Eurooppaa. Edelliskerrasta onkin jo kuusi vuotta aikaa ja päätimme lähteä äidin eläkkeelle jäämisen kunniaksi automatkalle. Koska siskollani ja minulla oli rajoitetumpi aikataulu, niin äiti ja isä lähtivät edeltä reissuun ja me lensimme Päivin kanssa perässä Budapestiin.

Tämä oli kolmas kerta, kun vierailen aika pikaisesti Budapestissä. Minulle ei ole oikein muodostunut kaupungista kunnollista kuvaa pikavierailujen perusteella, koska kaupunki on suuri ja olen nähnyt siitä vain pienen osan. Tällä kertaa aikaa oli ruhtinaalliset neljä tuntia ja hyppäsimmekin Päivin kanssa lentokentällä suoraan taksiin ja menimme Budapest Delin rautatieasemalle ostamaan lippua seuraavaan matkakohteeseen Zankaan, missä äiti ja isä olivat. Junan lähtöön oli reilusti aikaa ja lähdimme asemalta seikkailemaan Budan alueelle.

Tiellemme osui ensimmäisenä Vermezon puisto, josta lähdimme nousemaan rappusia pitkin kohti keskustaa. Budapestin korkeuserot ovat melkoiset ja saimmekin kulkea portaita ylös ja alas. Sattumalta päädyimme Buda linnan pihaan, josta ihan sattumalta päädyimme Kalastajan linnoitukseen, joka näytti Disneyn satulinnalta. Linnoituksesta oli komea näköala Tonavan rannoille. Samalla alueella oli myö Matteuksen kirkko.

Koska aikaa oli vähän, niin tyydyimme ottamaan Budan alueella muutaman kuvan ja palasimme Delin rautatieasemalle odottamaan junan lähtöä. Asema oli hieman sekava, eikä lippumyyjä puhunut englantia. Ihmettelimme, kun aseman tauluille ei ilmestynyt kello kuuden junaa, jolla meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa. Menimme infosta tiedustelemaan, miltä raiteelta junamme lähtee ja paljastui, että junan aikataulu on muuttunut ja juna lähteekin jo varttia vaille kuusi. Onneksi olimme hyvissä ajoissa asemalla. Itse junamatkakin oli oma elämyksensä. Yhdelläkään asemalla ei kuulutettu, missä pysähdymme ja luotimme siihen, että juna on aikataulussa ja osaamme sen perusteella jäädä pois oikealla asemalla. Tarkistimme toki junan ikkunasta ennen junasta ulos hyppäämistä, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan.

Äiti ja isä olivat jo muutaman päivän olleet sukulaisten luona vierailulla Balaton-järven rannalla ja me saavuimme Päivin kanssa Zankaan illan pimeydessä. Yövyimme Zankassa yhden yön ja kävimme aamulla tsekkaamassa lähiympäristön. Alueella oli paljon taloja, jotka olivat niin unkarilaisten kuin ulkomaalaistenkin loma-asuntoja. Balaton-järvi oli muutaman sadan metrin päässä Villa Kultasillasta.

Isäntäväki laittoi meille aamupalan ja syötyämme starttasimme auton kohti ensimmäistä varsinaista matkakohdettamme Plitvice Jezeraa. Roadtrip voi alkaa!