perjantai 27. toukokuuta 2016

PIKAPYRÄHDYS TEXASISSA

Oklahomasta matkamme jatkui Amarilloon, Texasiin. Texas jäi osaltamme hyvin lyhyeksi pyrähdykseksi, emmekä edes käyneet Amarillon keskustassa. Kävimme kuitenkin Cadillac Ranchillä ihmettelemässä taideinstallaatiota, jossa kymmenen Cadillacia on haudattu puoliksi maahan.

Cadillac Ranch valmistui vuonna 1974 ja vuonna 1997 se siirrettiin alkuperäisestä paikasta pari mailia eri kohtaan. Meidänkin vierailun aikana paikalle tuli paljon porukkaa spray -maalien kanssa maalaamaan autoja ja tekemään niihin graffitteja. Cadillac Ranch oli ideana ihan hauska, mutta olin odottanut, että auton raatoja olisi pellolla enemmänkin.




Amarillossa nukutun yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti Canyonia, mutta teimme kuitenkin vielä yhden pikaisen pysähdyksen Amarillossa. Halusin päästä ottamaan kuvan valtavasta jalkaparista. Jalkojen tarina ei selvinnyt minulle, mutta todennäköisesti kyseessä on Cadillac Ranchin innoittama taide. Myös näihin jalkoihin ihmiset käyvät maalaamassa eri värisiä sukkia, mutta kohde tuskin on yhtä suosittu kuin Cadillac Ranch.



Amarillosta suuntasimme Canyonin kaupunkiin, missä sijaitsee Pohjois-Amerikan toiseksi suurin kanjoni Palo Duro. Palo Duroa kutsutaan myös Texasin Grand Canyoniksi. Kanjoni on 110 kilometriä pitkä ja keskiarvoltaan 10 kilometriä leveä. Palo Duron kansallispuistossa pääsi liikkumaan autolla ja ajoimmekin kanjonin yläosasta sen pohjalle kiertäen autoreitin tehden pysähdyksiä matkan varrella. Kansallispuistossa oli useita karavaanaripaikkoja, mitkä näyttivät olevan paikallisten suosiossa.

Palo Duron maisemat olivat upeat ja saimmekin kanjonilla esimakua siitä, mikä meitä myöhemmin matkalla Grand Canyonissa odottaa!












Reitimme läheisyydessä on lukuisia aavekaupunkeja ja ajoimme niistä Texasissakin muutaman ohi. Ajattelimme, että aavekaupunki tarkoittaa täysin hylättyä kaupunkia, mutta kaupungeissa oli silti asukkaita. Joistakin rakennuksista ei voinut olla varma, että asuiko röttelöissä kaikesta huolimatta ihmisiä, sillä niiden edessä oli yksityisalueen kylttejä ja pihalla toimivan näköisiä autoja. Aavekaupungeista tuli mieleen Pohjois-Suomen kuihtuvat kylät ja hylätyt huoltoasemat.






Texasista matkamme jatkui New Mexicon osavaltioon, missä pysähdyimme Russel's Travel Centeriin lounaalle. Matkakeskuksen yhteydessä oli mielenkiintoinen automuseo, jossa oli paljon muutakin kuin autoja nähtävillä.









Yhteen vuorokauteen mahtui taas monenlaista; taideninstallaatioita, luontoäidin ihmeitä, aavekaupunkeja ja mielenkiintoinen museo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti